kolumni: Han­ka­lat ajat vaa­ti­vat jät­ti­mäi­siä uh­rauk­sia, mutta ei koskaan kau­pun­geis­sa

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Tilaajille

Per­he­sur­ma yl­lät­tää ja jär­kyt­tää aina koko yh­tei­söä, mutta mitä tekojen taus­tois­ta tie­de­tään? Entä miten surmia voidaan eh­käis­tä?

Lapsen riski joutua oman vanhempansa surmaamaksi on pienentynyt takavuosista. Silti jokainen uhri on liikaa. Usein hälyttäviä merkkejä on ollut ilmassa, mutta niitä ei ole tunnistettu tai otettu riittävän vakavasti.

Joka vuosi yksi tai useampi lapsi Suomessa menettää henkensä oman äidin tai isän surmaamana.

Tapausten määrä on vähentynyt takavuosikymmeniin verrattuna, mutta kokonaan perhesurmia ja lapsensurmia ei ole voitu estää.

– Tuskin koskaan voidaankaan, myöntää kehittämispäällikkö Helena Ewalds Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Paljon pystytään silti tekemään, ja on jo tehty.

Kehitys on vähentänyt surmia

Sotien jälkeisessä Suomessa 1950-luvulla lapsen surmaaja oli todennäköisimmin vähäosainen nuori äiti, joka ajautui epätoivoiseen tekoon olosuhteiden uhrina.

Haluatko lukea tämän jutun?

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet (ma-la) ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi