Pian kylmenee: Lapissa voi olla ensi vii­kol­la pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

kolumni: Miksi työ ei löydä te­ki­jää, eikä tekijä työtä?

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Pel­los­sa tehtiin ope­tus­his­to­riaa 1980-lu­vul­la

Pellon ala-asteen englannin kielen luokan seinillä oli 1985 sarjakuvahahmoja, julisteita, tarroja, Lontoon matkamuistoja ja nokkelia iskulauseita englanniksi. Opettajan pöydällä oli puinen räikkä, johon ei saanut koskea. Luokka oli oma maailmansa, joka viestitti: englannin oppiminen voi olla hauskaa.

Englannin opettaja Tuula Asikainen oli nähnyt vaivaa luokan ilmapiiriä luodessaan. Se oli raikas tuulahdus harmaaseen yksitoikkoisuuteen, missä aamut alkoivat virrenveisuulla. Englannin luokassa saattoi vapautua kahleista ja tuntea olevansa tärkeä.

Opiskelu ei ollut silti löysää, vaan tiukkaa ja järjestelmällistä. Englannin epäsäännölliset verbit tentittiin läpi 5. luokalla. Jos kotitehtäviä jäi tekemättä, ne oli tehtävä laiskanläksynä.

Kirjoittaja muistelee peruskouluopetusta 1980-luvun Pellossa.
Kirjoittaja muistelee peruskouluopetusta 1980-luvun Pellossa.
Kuva: Tuulikki Kourilehto

Tuula toi ystävänpäivän Pelloon, opimme sen nimellä Valentine´s Day. Tunnit toivat arkeen pilkahduksen suuresta maailmasta, Lontoosta. Olimme osa värikästä hauskuutta, jota englanninkielinen kulttuuri ja viihdemaailma tarjosivat tv:ssa, lehdissä ja musiikissa. Opettaja oli oivaltanut ainutlaatuisen opetuskeinon – luokka voi olla karkkikauppa ja opetus hauskaa mutta tiukkaa yhtä aikaa. Se oli nerokasta.

Tunnit päätettiin yhteiseen loruun tai leikkiin, missä jokainen sanoi jotain englanniksi. Learning by doing oli osa oppitunteja. Mentiin keittiöön tekemään lettuja, pidettiin vaalit, askarreltiin Euroopan liput tai tehtiin muotijulisteita kuvalehtiä leikkelemällä. Opettajan kunnianhimoinen tavoite oli leirikoulu Englannissa. Se toteutui 1987, mikä oli hurja saavutus tuohon aikaan.

Yläasteella syksyllä 1989 aloitti yksi kasiluokka projektiluokkana. Ideana oli oppiaineiden yhdistely – niistä tehtiin pieniä projekteja, joissa yhdistyi teemoja eri aineista. Idean isä oli aineopettaja Reino Eero aisaparinaan äidinkielen ja yhteiskuntaopin opettaja Juhani Salmi. Projekteihin liittyi vierailuja – pankki, tuotantolaitos, maatila, seurakunta, taidemuseo, kunta, kauppa ja niin edelleen.

Muutos kumpusi kahden opettajan halusta tuoda esille se, että systeemissä oli jotain pahasti vialla. Se oli radikaali menetelmä, jota osa opettajista kaihtoi. Totuus oli, että perinteiset lokeroidut oppiaineet eivät vastanneet todellista elämää, eivätkä työelämää.

Pankkiin mentiin oppimaan käytännön raha-asioita. Projektiluokka otti lainan, 5 000 markkaa. Takaajiksi alkoivat Eero ja Salmi. Tehtaassa tutustuttiin tuotantomenetelmiin ja markkinointiin, maatilalla atk-ohjattuun tuotantojärjestelmään ja seurakunnassa kirkkoherranviraston toimintaan. Vierailujen jälkeen tehtiin ryhmätöitä, esityksiä, kirjoitelmia, plakaatteja, videoita ja muita tuotoksia.

Yhteiskunta tuli tutuksi uudella ja kiinnostavalla tavalla, kun ilmiöt ja teemat oli yhdistetty eri oppiaineista todellisiksi asioiksi. Miksi opiskella atk:ta vain luokassa kun sai nähdä samalla, miten sitä hyödynnetään liike-elämässä? Miksi opiskella kunnan päätöksentekoa kirjasta, kun kunnassa vierailemalla selvisi budjetin rakenne ja veroäyrimekanismi?

Oppiaineista mukana olivat yhteiskuntaoppi, äidinkieli, atk ja uskonto. Niihin sekoittui matematiikka, maantieto ja historia. Perjantai oli varattu projekteille ilman aineperusteista tuntijakoa. Mentiin Miekojärvelle muikunpyyntiin tai taidemuseoon Tornioon.

Oppilaat oppivat huomaamaan, että oppiminen tapahtuu tekemällä asioita ja näkemällä niitä todellisissa tilanteissa. Kalastuselinkeino, paikallisuuden merkitys ja matkailu tulivat tutuiksi käytännön kautta. Koulun innovatiivinen projektimenetelmä kiinnosti myös opetushallitusta, josta kävi delegaatio tutustumassa sen toteutukseen.

Projektiluokka tutustui sen ajan Internetiin, kun opettajan kotikoneella otettiin yhteyttä Postipankin verkkopankkiin. Pellon ylpeys, Maupertuisin kolmiomittaus oli yksi projekti vierailuineen Kittisvaaralla.

2-vuotisen kokeilun lopuksi luokka teki lehden, jota myytiin lainan maksamiseksi. Lehti oli iso oppimiskokonaisuus, joka sisälsi taittoa, valokuvausta, kuvankäsittelyä, haastattelemista ja kirjoittamista sekä lehden nitomista ja leikkaamista painotalolla Ylitorniolla.

Aina tarvitaan niitä, jotka ajattelevat eri tavalla ja uskaltavat haastaa vallitsevan systeemin. Ilman uranuurtajia asiat eivät kehity. Tarvittiin pari henkilöä, joilla oli tarpeeksi kunnianhimoa. Englannin opetuksen liberaali tyyli ja projektityyppinen opetus olivat menestyksiä Pellossa. Ainakin Tuula Asikainen ja Reino Eero voivat hyvillä mielin sanoa: "Mitäs minä sanoin?"

Ilpo VälimaaKirjoittaja on Pellon koulun kasvatti ja ekonomi, joka asuu nykyisin Oulussa.