Lapin hyvinvointialueella (Lapha) on kaksi ongelmaa – Länsipohjan sairaalan alasajo ja maan suurin alijäämä. Aluepäättäjät ovat puun ja kuoren välissä, sillä jos Meri-Lappi hakee palvelut Oulusta, se vähentää alueen palveluja, muttei laske kustannuksia.
Taustalla on myös Orpon hallituksen uhittelu tarkkailuluokalle joutumisesta ja määrärahojen vähentämisestä, mitä voi pitää jopa kiristämisenä. On selvää, että aluevaltuutetuilla on alueestaan parempi tilannekuva kuin hallituksella. Valtiovarainministeriön ohjaus tarkoittaa rahahanojen sulkemista.
Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa on puoli Suomea. Toinen puoli on jaettu 19 karsinaan ja Helsinkiin. Menot ovat laajalla alueella suppeita suuremmat. Se maksaa myös enemmän sekä palvelun tuottajalle että käyttäjälle. Lappi on tästä hyvä esimerkki. Olisi hyvä, jos tämä ymmärrettäisiin ministeritasollakin.
Palvelujen keskittäminen vahvistaa alueiden keskuksia, sillä se tapahtuu yhteiskunnan rahalla. Samalla se näivettää alueita, joilta palvelut karkaavat. Monien menettävien mielestä keskuskaupungit ovat alueidensa mustia aukkoja, joihin katoavat niin palvelut ja rahat kuin ihmisetkin.
Asiantuntijoiden mukaan Suomen terveydenhuollon suurin ongelma on kolmiportainen luokitusjärjestelmä, joka on ainoa Pohjoismaissa. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat ne, joilla on varaa ja mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Toisen ryhmän muodostaa työterveyshuolto ja kolmannen kansa, joka on julkisen terveydenhuollon varassa. Se on suurelta osin sama porukka, joka on jäänyt hallituksen säästötoimien jalkoihin.
Järjestelmää pidetään perusterveydenhuollon osalta tehottomana, vaikka Suomessa on alan henkilöstöä asukaslukuun suhteutettuna suunnilleen sama määrä kuin muissa pohjoismaissa. THL:n pääjohtajan Mika Salmisen mukaan "työterveysjärjestelmän resurssit ovat ohjautuneet suhteettomassa määrin melko terveiden ihmisten hoitamiseen".
Vastuussa olevat poliitikot pyrkivät selittämään asiat parhain päin. On surkuhupaisaa kuulla, kun sekä puhuja että kuulija tietävät, että käytäntö ja päätökset ovat ristiriidassa lupausten, tavoitteiden ja arvojen kanssa. Tyhjän puhuminen lienee Veikko Vennamon aikoinaan lanseeraamaa pelin politiikkaa.