Suomen metsiä poltetaan lämmityskäyttöön huippuvauhdilla, samalla jatketaan normaalia hakkuuta sellu- ja rakennusteollisuuden käyttöön. Uutena piirteenä on, että energiahakkuissa metsästä viedään kaikki poltettava pois risuja ja männynkäpyjä myöten.
Tämä tietää sitä, että tuleva kasvu vaikeutuu, kun maassa ei ole lahoavaa puujätettä. Parin hakkuukierron jälkeen meillä on pelkkiä kivikkoja aavikkomaisemassa.
Kaiken on oltava tehokasta ja tuottavaa. Metsä on ennenkin pelastanut meidät. Sota-aikana junat ja autot kulkivat puulla, saatiin lämpöä ja metsä suojasi rintamalla sotilaita. Sotakorvaukset maksettiin metsän tuotolla. Silloin hakattiin luonnon kierron kannalta turvallisesti. Nyt ajatuksena on pelastaa tämä hetki.
Suomen pinta-alasta on kolmannes suo- ja turvemaita, yhteensä 9 300 000 hehtaaria. Voimme turvallisesti ottaa turvetuotantoon 100 000 hehtaaria, silti meillä on yhä 9 200 000 hehtaaria hillasuota. Tämä ei hetkauta luonnon tasapainoa mihinkään.
Vertailuna voi todeta, Saksa on käytännössä palannut kivihiileen pikkuhiljaa ja kohta käynnistää ydinlaitokset. Järki palaa takaisin kun varpaita palelee.
Nykytekniikalla turve on turvallinen vaihtoehto. Vesiensuojelu on kehittynyt. Käytetään imeytystä pintavalutuskenttiin, joissa suokasvillisuus räjähtää vihreyteen ja samalla poistaa ilmasta hiilidioksidia. Suodattunut vesi on juomakelpoista.
Polttotekniikat ovat kehittyneet ja hiukkaspäästöt ovat lähes nolla. Savukaasujen lämpötila on alle 100 astetta. Hiilidioksidi voidaan ottaa nykytekniikalla talteen ja pumpata merenalaisiin kaasuvarastoihin.
Puhdas turvetuhka palautetaan lannoitteeksi metsään ja nopeutetaan kasvua maaperästä riippuen 20–30 prosenttia. Samalla saamme työtä ja toimeentuloa ympäri Suomen. Käytöstä poistuvat suot metsitetään tai niistä tehdään lintuparatiiseja kosteikkoina.
Luonnon hyödyntämisen tulee perustua tutkittuun faktaan, ei Mannerheimin tiellä istuvien kettutyttöjen mielenosoituksiin.