Kävin viikonvaihteena Rovaniemellä. Tähän aikaan kävin siellä viimeksi kaksi vuotta sitten. Ero oli valtava. Vaikken pitkään kaupungilla kuljaillut tuli heti selväksi, ettei lappilainen enää sekaan mahdu.
Toki Savukoskella on hiljaista. Olen kuitenkin elänyt maailman suurkaupungeissa. En tuntenut edes Pietarissa 2018, kun satuin sinne jalkapallon MM-kisojen aikaan, itseäni lanatuksi kuten nyt. Mitä tekemistä on turistilaumoilla marketissa?
Jalkapalloturisteja ei Pietarin ruokakaupoissa näkynyt ainoatakaan. Siellä on tarpeeksi ravintoloita. Jotakin Rovaniemellä tehdään väärin.
Rovaniemi on liian pieni paikka massaturismille. Lapin elämysmatkailun alkuperäinen idea ei ollut tehdä Rovaniemestä elämyspuistoa vaan ainoastaan Santa Parkista. Nyt on lusikka viemässä kättä eikä päinvastoin.
Kaupungin päättäjät hamuavat tornihotelleja. Asukkaat kynivät turisteja omilla asunnoillaan. Kelataksit unohtavat olevansa kelatakseja, keskustan kaupat keskittyvät krääsään. Jätteenkäsittelijät riitelevät siitä, kuka saa kipata turistien jätteet ja niin edelleen.
Ahneus on saanut vallan. Se ei oikeuta tuhoamaan Rovaniemeä.
Rovaniemi on kaikkien lappilaisten kaupunki. Se on kulttuurikeskus, terveyskeskus, Lapin historiallinen portti. Se olisi nähtävyys jo itsessään, jos sitä osattaisiin kehittää oikein.
Ruokakaupassa tapasin saksalaisen naisen, joka oli tullut Rovaniemelle, koska hänen isänsä oli ollut täällä. Arvaatte varmaan, milloin. Tällä reissulla hän ei ollut oppinut mitään, vaan tehnyt vain tarjotut turistijutut – ei ollut edes nähnyt Rovaniemeä. Päätimme, että hänen on palattava.
Kaupungin johdolla on kaksi vaihtoehtoa: joko suunnataan Rovaniemen matkailu kestävälle pohjalle kaupungin todellisen koon, luonteen ja historian mukaisesti tai rakennetaan Disneyland Santa Parkin ympärille. Se itsessään on joulumaa – viereen natsimenneisyys Iron Sky-elämykseksi muunnettuna, savottaelämys tehdään urheilupuistoksi ekstriimiin (koskenlasku tukilla) asti ja päiväretki itse kaupunkiin.