Puhutaan paljon Venäjän taloudellisesta romahduksesta. Oliko se taloudellinen romahdus kun maasta tuli Euroopan suurin öljyn ja kaasun tuottajamaa, jota yllätystä länsimaat, Suomi mukaan luettuna asettuivat heti alkuunsa vainolaisten tavoin vastustamaan? Muistetaanhan toki sekin asia. Miten Komin tasavallan joen suistossa olevasta laivasta löytyi ihan oikea suomalainen nainenkin mielenosoittajien joukosta, joka ajautui sinne osoittamaan mieltään Venäjän öljynporauksia vastaan. Nainen oli vangittuna muiden maiden vastustajien kanssa Venäjällä noin puoli vuotta ja palasi sieltä takaisin Suomeen elämään hiljaiseloa. Jo silloinen mielenosoitukseen osallistuminen muilta mailta oli mitä typerin teko maata kohtaan, joka selkeästi omalta alueeltaan louhi mustaa kultaa.
Kuka kertoo selkeämmin miten on mahdollista, että tuon maan energiaherruus nähdään länsimaisin silmin romahduksena? Ja heti alusta saakka Suomi ilmoittautui mukaan taisteluun Venäjää vastaan, joka koski kipeästi energian myyjämaahan, sillä minkä tähden siitä tehtiin syyllinen sen riitaannuttua Ukrainan kanssa siitä, että tämä ryhtyi sinkkuroimaan energian maksamisessa. Silloin länsimaat huomasivat riidasta löytyneen erittäin hyvän propaganda-aseen Venäjää vastaan kun niiden unelma, saada ilmaista energiaa Ukrainan putkistojen kautta ei onnistunut. Asiasta kehkeytyi keskinäinen riita Ukrainan ja Venäjän välille, mikä sitten nähtiin miekan kalisteluina noiden kahden maan välillä. Siitä länsimaat saivat intoa ja yhä suuremman halun sekaantua Ukrainan puolustamiseen, vaikka niillä ei ole mitään vaaraa eikä hyötyä sodasta muilla kuin amerikkalaisilla, joiden alueilla ovat tapahtuneet maailman pahimmat hirmumyrskyt ja muut katastrofiset Kalliovuorten metsäpalot, joiden tuhojen korvaamiseen tarvitaan nyt sota Euroopan alueelle. Se koituisi USA:n pelastukseksi, kuten sen jossakin puolella maailmaa aikaansaama sota niin usein ennenkin maan historian aikana.
Tässä tapauksessa syyllinen huutaa: - Ottakaa varas kiinni…! Amerikkalaisten sota on aina perustunut toisen takamuksella tulessa istumiseen, ja mikä merkillisintä: Amerikasta on tehty maailman silmissä demokraattisin maa, joka on selvinnyt muiden maiden pommituksista anteeksipyynnöllä.
En ole koulupohjaltani minkään arvoinen, mutta olen oppinut paljon asioita lukemisen kautta. Joka on ollut innokas lukemaan vanhan vuosisadan kirjallisuutta, hänen mieleensä on jäänyt paljon historiallisia asioita, kuten suurista sodistamme, sekä Euroopan ja kaukomaidenkin sodista. Ja ennen kaikkea köyhälistön elämästä, jonka itse olen kokenut liiankin raskaasti.
Minulta on kysytty, miksi et ole mennyt Venäjälle?
Mielestäni se on poliittisestikin typerä kysymys. Minkä tähden minun olisi pitänyt mennä Venäjälle? Supisuomalaisen miehen, joka ei viihtynyt Ruotsin tehtaillakaan, joten ne viisi vuotta siellä olivat minulle kuin vankeutta. Ja kun Kekkonen ilmoitti Suomesta, tulkaa takaisin te tuhlaajapojat, sillä tällä hetkellä maassamme ovat työllisyys asiat paremmin kuin lähtiessänne. Ja niin lähdin perheeni kanssa välittömästi kohti kotimaata, mikä pitäisi olla enemmänkin isänmaallisuutta, joten pidin kovin tyhminä kehotuksia: mene Venäjälle!
Olen ollut vasemmistolainen. Enkä edes kiellä sitä. Sodan jälkeen vasemmistolaisuus oli selviö, ja olisin hävennyt itseäni, jos olisin kuulunut reppuselkä porvareihin.
Kommunistipuolue on vieläkin olemassa. Kylläkin raajarikkoisena, koska Mauno Koivisto onnistui usuttamaan suuren osan äärivasemmistolaisten kannattajia kokoomukselle oikeaksi kädeksi.
Suomalaisen ihmisen kotimaa on Suomi. Edustipa hän mitä puoluetta tahansa, enkä ole tuntenut olleeni koskaan väärällä tiellä puolueeni tähden.
Ja vasemmistolaiset ajoivat yhteistuumin köyhälistön asioita paremmin kuin nykyisin, koska he nyt ovat ajautuneet äärioikeistolaisten talutusnaruun. Eikö sananvapaus olekaan enää tarkoitettu toisin ajattelevalle?