Lapin Kansa kertoi (24.3.) Kemijoki Oy:n saaneen aluehallintoviranomaiselta luvan kalatien rakentamiseen Taivalkosken voimalaitoksen yhteyteen. Lupa myönnettiin “veden johtamiseen kalatien kautta, sekä houkutusveden pumppaamiseen kalatiehen voimalaitospadon alapuolisesta Kemijoesta Keminmaassa”.
Luonnonystävässä uutinen herätti positiivisen ensireaktion, joka laimeni juttua eteenpäin lukiessa lähes yhtä nopeasti kuin oli syntynyt. Uutisesta jäi käteen tukku kysymyksiä, joista suurimmaksi nousee “kalatien” leveys.
Kemijoen leveys on Taivalkosken voimalaitoksen yläpuolella yli puoli kilometriä ja alapuolellakin lähes 400 metriä. Uutisen mukaan “toteutuskelpoisin” vaihtoehto kalatielle olisi alakanavan itärannalle sijoittuva kalauoma, jonka pituus olisi lähes 700 metriä, keskikaltevuus kaksi prosenttia ja leveys kolme metriä. Houkutusvirta-altaan tilavuudeksi kerrotaan lähes 6 000 kuutiometriä – se tarkoittaisi kuutiota, jonka särmän pituus on 18 metriä.
Suhteutettuna Kemijoen kokoon ja virtaamaan “kalatien” mitat ovat naurettavia. Uskooko Kemijoki Oy:n johto tosissaan, että kolmen metrin levyisellä rännillä on realistista luoda toimiva vaellusyhteys Ala-Kemijoelta Ounasjoelle, mihin yhtiö on luonnon monimuotoisuusohjelmassaan sitoutunut?
Kemijoen lohen, muiden vaelluskalojen ja niiden mukana kadonneen kulttuurin kohtalo on surkeudessaan vertaansa vailla. Tällaisten pikkuhankkeiden toteuttaminen monimuotoisuuden edistämisen nimissä tuntuu saivartelulta – siltä, että tehdään jotain, ettei kukaan voi syyttää tekemättä jättämisestä.
Luontokato etenee kiihtyvällä tahdilla ja sen pysäyttämiseen 2030 mennessä myös Suomi on sitoutunut. Siihen on vain viisi vuotta ja tehtävää on paljon. Kemijoki Oy:n tulisi ottaa vastuu tekemisistään ja osaltaan edistää luontokadon pysäyttämistä realistisin keinoin.
Kemijoen patoaminen on yksi Suomen historian suurimmista ympäristörikoksista, josta on vuosikymmenet vaiettu. Ajat ovat muuttuneet. On jokiyhtiön vastuulla korvata luonnolle sekä jokivartisten kulttuurille ja identiteetille aiheuttamansa vahingot. Vähintä mitä yhtiö voi tehdä, on rakentaa riittävän suuret, luonnolliset ohitusuomat, jotta jonain päivänä lohi nousee Ounasjokeen jatkamaan sukuaan niin kuin se tuhansia vuosia teki ennen ihmisen aiheuttamaa häiriötilaa.