Unettomuus rampauttaa ihmisen. Vähäunisuuden takia pienten lasten kanssa elämä saattaa pyöriä unen määrän, saannin sekä laadun ympärillä.
Olemme perheessämme eläneet jo lähes vuosikymmenen sellaista aikaa, että jonkun ihmistaimen päiväunet määrittävät elämänkulkuamme. Ja päiväunet vaativat suunnittelua. Vapaalla ollessamme yhteinen tekeminen perheen kera jakautuu kahteen osioon: ennen päiväunia tai niiden jälkeen.
Päiväunien ottotapoja on ollut lapsillani erilaisia. Yksi nukkui päiväunet vain rattaissa ulkona. Ensin piti rattaita heilauttaa pienen kynnyksen yli rivakasti muutamia kertoja, että uni löytyi. Yksi lapsistamme nukkui omassa sängyssään ja hänet piti lempeästi silitellen saatella unille ja yksi haluaa edelleen nukahtaa vain kainaloon. Nukkuva lapsi on mielestäni yksi ihanimmista asioista katsella.
Ajattelin, että kohta koittaisi aika, kun päiväunet jäävät kokonaan perheemme lapsilta pois. Olin väärässä – perheemme eskarilainen ilmoitti halustaan nukkua päiväkoti- ja eskaripäivän aikana, joten veimme kotoa päiväkotiin hänen unen saantiaan helpottamaan tyynyn ja peiton. Olin yllättynyt, kun meidän koululainenkin tuumasi, että hänellä on edelleen ikävä päiväkodin päiväunihetkiä. Eräs varhaiskasvattaja kertoikin, että päivälevon ikävöiminen on melko tavallista. En muuten edelleenkään ymmärrä, miten ihmeessä päiväkodissa saadaan iso porukka lapsia yhtä aikaa unille.
Muistan myös sitä aikaa, kun lapset olivat vielä pienempiä. Silloin päiväunia saattoi kertyä kolmetkin kappaleet päivässä. Lapset nukkuivat päiväunia eri aikaan, vauva aamupäivästä sekä iltapäivästä ja taapero puolenpäivän aikaan. Käytännössä meillä nukkui aina joku kello 9–14 välillä. Jos päiväunet vaativat metatyötä, niin muistelen, että kotoa lähteminen lasten kanssa päiväsaikaan vaati suunnittelua vielä enemmän.
Kokemuksia on varmasti kaikilla vanhemmilla siitä, jos lapsi nukkuu liian vähän, liian paljon, herää tai nukahtaa väärään aikaan. Pahimmillaan koko ilta, yö tai päivä on pilalla, tai ainakin niin uskottelemme itsellemme.
Jos takana on pienlapsiperheelle tuttu vähäuninen yö, päiväunet ovat sellaiset, joita odottaa heti aamusta. Ne tarjoavat pienen oman hetken tai paikkauksen edellisen yön uniin. Parhaimmillaan elämänvaihe päiväunien kanssa on syleilevää hedonismia. On ihana ottaa lapsi kainaloon ja pistää yhdessä päikkäreille lämpimään peiton mutkaan. Miten juuri päiväunilta herännyt taapero voikin näyttää siltä, kuin olisi ollut juhlimassa koko viikonlopun, tukka pystyssä?
Päiväunihetket ovat minulle myös niitä, hetkiä kun pienimmäisen nukkuessa nautin kupin kahvia, teen jotain isompien lasten kanssa tai olen yksinkertaisesti tekemättä mitään. Mutta mitä sitten, kun ei ole enää päiväuni-ikäistä perheessä? Varmasti päällimmäisenä jää niitä ikävä, niin kuin koululaisellakin.