kolumni: Eikö ka­las­tus­la­ki olekaan kai­kil­le sama? Kysymys on nyt ajan­koh­tai­sem­pi kuin koskaan

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 6: Kuk­ko­lan­kos­ki näyt­tää, mitä elävä jo­ki­kult­tuu­ri voi ih­mi­sel­le merkitä – Heik­ki­län tai­tei­li­ja­vel­jek­set ker­to­vat elä­mäs­tä Väy­län­var­rel­la

Kolumni
Tilaajille

Päi­vä­kir­ja: Säh­kös­kuu­tit tulevat – tätä on luvassa

Kotikadullani napapiiriltä useampi sata kilometriä etelään yksi varma kesäkauden merkki on sähköskuutti, joka on jätetty väylälle pystyyn tai poikittain. Ilahduttavan usein vekotin on pysäköity asianmukaisesti seinustalle tai jopa fillareiden viereen, mutta yhtä usein skuuttaaja on syyllistynyt moraalisesti arveluttavaan törkyparkkiin, eli jättänyt ajokkinsa siihen maantieteelliseen pisteeseen, missä sähkömoottorin veto päättyi.

Skuutteja tapaa hallitsemattomasti pysäköityinä etenkin iltaisin, sillä noin 10 kilometriä tunnissa kulkeva potkulauta on mainio tapa liikkua puistosta terassille, pubista klubille, sieltä jatkoille ja vielä jatkojen jatkoille. Kätevää, mutta vaarallista. Juhlafiiliksissä koordinaatio on tyypillisesti omaa arviota tuntuvasti heikompi, joten satunnainen katukivetys tai repeämä asfaltissa voi olla kohtalokas tai vähintään kivulias.