työtaistelut: Yk­si­tyi­sen so­siaa­li­pal­ve­lua­lan työ­rii­das­sa ei vielä sopua – uudet lakot uh­kaa­vat alkaa kes­ki­viik­ko­na

kolumni: Säh­kö­tuet olivat pa­niik­ki­rat­kai­su, jossa rahaa jaet­tiin surutta myös rik­kail­le

Mielipide: Pel­ko­sen­nie­mi ei ole krii­si­kun­ta

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan kesän ajalle - tutustu ja hae tästä

Kolumni
Tilaajille

Päi­vä­kir­ja: Pö­ly­pu­het­ta

Imuroin aivan hetki sitten, mutta ahkeroinnin jäljet ovat hetikohta himmenneet. Verhojen siivilöimässä auringonkilossa karkeloivat keveät harmaat keijut. Pöly laskeutuu.

Siivoaminen on totisesti varsinaista Sisyfoksen työtä. Aikaansaannokset väistämättä kumoava iankaikkinen pöly ei todennäköisin syin lopu milloinkaan.

Pöly on melkoisen luotaantyöntävä kokoelma sieltä täältä vaeltaneita hiukkasia, joiden alkuperää ei tee mieli pohtia kovin tarkkaan. Tavallinen huonepöly pitää sisällään määrittelemättömässä suhteessa erilaisia tekstiili- ja paperikuituja, sisutuksesta ja rakenteista irronneita hiukkasia, maa-ainesta sekä erilaisia mikrobeja ja homeita ynnä muuta puistattavaa.

Ihmiset itsessään ovat mitä tehokkaimpia pölyntuottajia.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.