Elokuun lämpöisenä iltana pari viikkoa sitten sain vihdoin kokeiltua Ounasvaaran kylkeen rakennettuja kuntoportaita. Ensin kävelin ylös ja hengästyin vähän. Sitten kovensin vauhtia ja olin läkähtyä.
En ollut ainoa, vaan portaita juoksi, käveli, hyppi monia muitakin kuntoilijoita, kaikki naisia.
Suhteeni kuntoportaisiin on jakomielinen. Toisaalta en ymmärrä, mitä järkeä on rakentaa vaaran kylkeen portaat: miksi ihmiset eivät vain voi juosta tai kävellä ylös mäkeä? Portaat kuuluvat mielestäni rakennettuun ympäristöön eivätkä keskelle metsää.
Miksi nykyaikana kuntoiluun pitää olla aina erikseen oma rakennelma, tietty siihen osoitettu paikka siihen kuuluvine varusteineen?
Toisaalta olen kaivannut portaita Rovaniemelle, pakko tunnustaa.