Havahduin eräänä päivänä siihen, että etätyössä ollessani olen alkanut puhua itsekseni. Enkä vain puhua, vaan nimenomaan kiroilla. Totta puhuakseni kuulostan säänpieksemältä merimieheltä kahden rommipullon jälkeen. En osaa sanoa, mistä tarve manailla kumpuaa silloinkin, kun kukaan muu ei sitä ole kuulemassa.

On kiehtovaa että kielessä on niin voimakkaita sanoja, että niitä pidetään useimmissa yhteyksissä yleisesti sopimattomina.