Kolumni: Ro­va­nie­men kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pitää estää ve­ro­va­ro­jen kaap­paus lait­ta­mal­la kylien säätiö ruotuun

Sää: Lapissa vii­kos­ta on tulossa märkä ja ma­ta­la­pai­nei­nen – "Paras mah­dol­li­suus lumi- ja rän­tä­sa­tee­seen on Kä­si­var­res­sa"

pääkirjoitus: Putinin Venäjä on to­dis­ta­nut ar­vaa­mat­to­muu­ten­sa ja häi­käi­le­mät­tö­myy­ten­sä jo useam­paan kertaan – Suomen on oltava valmis mihin tahansa

Tilaajille

Päi­vä­kir­ja: Luonto lepää, kaikki ei käsitä

Näin syksyisin on mukava, kun kaikki tämänkin talon konttorit täyttyvät ja samalla kahvihuone puheensorinasta. Ennen vanhaan syyskuu tiesi myös koulujen alkua. Omasta koulunaloituksesta on kulunut jo kamalan pitkä rivi vuosia, ja jos kaksi meän kylän Allia olisivat saaneet päättää, niin vielä vuosi enemmän.

Opettaja Alli oli ehdottanut äiti Allille, että alkuvuodesta syntyneenä ja melko ruthoon kasvahneena voisin jo tulla kouluun. Kun äiti esitti kysymyksen, näin edessäni loppumattoman jonon aikatauluja ja aamuherätyksiä, ja vastasin että: ”Ei, ko mie haluan olla vaphaana vielä yhen vuen!” Tämä vapaavuosi onkin sitten jäänyt toistaiseksi viimeiseksi tähän mennessä, ja kesälomatkin ovat opettajavuosien nyt ruhtinaalliselta tuntuvien lomien jälkeen olleet lähes olemattomia jo parikymmentä vuotta. Oma syy! Tyttäreni minulle yli kymmenen vuotta sitten ostama magneetti tuossa konttorin ovenpielessä riippuvassa taulussa muistuttaa, että: ”Ilman stressiä elämäni olisi tyhjää.” Kyllä tyär tietää.  Mutta, minne se viisas 6-vuotias katosi?