Eräänä keväisenä päivänä julistin itseni tämän pallonpuoliskon surkeimmaksi maasto- ja läskipyöräilijäksi.
Olin kokeillut lajia jo useamman kerran, ja tuona aurinkoisena pakkaspäivänä Kemijoen jäällä veivatessani tajusin, että en vain kertakaikkisesti saa polkemisesta sitä samaa iloa kuin esimerkiksi hiihtämisestä.
Ongelmakohtia sen sijaan oli ilmennyt monia.
Jo ensimmäisellä kokeilukerralla huomasin, että pyöränhallintani oli lähes olematonta.