Kissa kävelee toimenpidehuoneeseen itse.
Se istuu sävyisästi hoitopöydällä eikä yritä paeta silloinkaan, kun sen raidalliseen turkkiin ajetaan koneella tyhjä laikku.
Pidän kissan tassusta kiinni ja painan nenäni sen turkkiin. Miten ylpeä sitä voikaan olla eläimestä, ihan kuin sen reippaus olisi jotenkin minun ansiotani.
Vein kissan eläinlääkäriin, koska se söi kuin hevonen ja laihtui silti rajusti. Lisäksi siitä lähti niin paljon karvaa, että aloin ihmetellä, miten sillä saattoi olla lainkaan turkkia jäljellä.