Jos oikaisen vähän mutkia, elämäni suunta saattoi ratketa jo olympiakesänä 1952.
Isäni oli päässyt parikymppisenä töihin Metsähallituksen laivausosastolle. Sen tukikohta oli Selkäsaaressa aivan Kemin edustalla. Sinne hinattiin maailmalle laivattavaksi pyöreitä puita, jotka oli uitettu ylämaista Kemijokisuun erottelulle Sotisaaren nokkaan.
Kesätyöläisen hommiin kuului näiden propsien luovuttaminen laivoihin. Sen ohessa isäni testasi Selkäsaaressa, millainen apu Beboista, Jobuista ja Stihleistä olisi metsätöihin.