Hieman syvemmällä pohjassa on liejua. Lapsi nostaa sieltä varpaillaan kepin ja hihkaisee: täältähän voi löytyä vaikka mitä!
Minua puistattaa, mutta iloitsen lapsen mielestä, jossa on enemmän uteliaisuutta kuin uhkakuvia. Kyllähän minä tämän rannan tunnen, hienoja veden ja hiekan hiomia puunpaloja olen itsekin keräillyt.
Juuri kun saan ajatuksen loppuun, lapsen kädessä on jotain aivan muuta.