Olen tempautunut tänä syksynä joulutunnelmaan ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan. Kiitos siitä kuuluu meillä asuvalle 3-vuotiaalle, jonka jouluriemu on niin suurta ja vilpitöntä, että se tarttuu.
Uudessa innossamme olemme muun muassa leiponeet pipareita, ripustaneet jouluvaloja, tehneet kärsivällisyysharjoituksia joulukalenterilla ja keskustelleet ikkunatonttujen repimisestä.
Jouluvalmistelujen kohokohta oli joulupukin tapaaminen napapiirillä. Tai no, sen piti olla kohokohta.
Vierailusta oli puhuttu kotona monta päivää etukäteen. Kerroimme lapselle, että sitten hän voi kysyä joulupukilta miettimiään asioita (Miksi pukilla on niin pitkä parta? Miksi hän asuu tunturissa?) ja kertoa, onko ollut kiltti ja mitä toivoisi joululahjaksi.