Pimeydestä astuu esiin miehen hahmo. Hänellä on syli täynnä ananaksia.
Hikisistä kasvoista päätellen hän on odotellut jo tovin palmun katveessa lahjoittaakseen minulle kasan trooppisia hedelmiä. Mies sanoo: ”Olen sinun fanisi.”
Naurahdan ja kiitän. Mopoajelutarjouksesta kieltäydyn kohteliaasti – olenhan luvannut jo lähteä toisessa mopokyydissä katsomaan jokea, joka ”sinun on pakko nähdä.”