Olin 22 ja juuri kihlautunut, kun äiti täytti 50. Muistan yhä miettineeni tuolloin sitä, miten iäkäs äitini oli – elämänsä ehtoopuolella, eikä kovinkaan kaukana hautausmaan loppusuorasta.
Nyt, 38 vuotta myöhemmin, äiti on 88 ja minä kuusikymppinen.
Äiti on mielestäni yhä askeleen päässä haudasta, mutta itseäni en koe ikivanhaksi kuin korkeintaan silloin, kun katseeni sattuu osumaan peiliin, alaselän nikamakulumaa juilii, yöunet jäävät seitsemään tuntiin tai olen karkaamaisillani läpiajoon itseäni huomattavasti nuoremmilta vastustajilta höntsäkiekossa.