Huomasin äskettäin, että työasiat ja siviilielämä voivat kohdata toisensa yllättävällä tavalla.
Kirjoitin ensin monta juttua Pelkosenniemen ja Savukosken yhteisestä vuodeosastosta ja sitten löysin itseni soittamasta samaisen vuodeosaston ovikelloa kello kolmelta eräänä lauantain vastaisena yönä.
Puolisoni oli herättänyt minut puolisen tuntia aiemmin ja todennut, että nyt pitää soittaa 112:een.
Kyse ei onneksi ollut sairaskohtauksesta tai muusta henkeä uhkaavasta tilanteesta.