Otin ensimmäisen asuntolainani 33 vuotta sitten.
Se oli murrosaikaa. Pitkään pankinjohtajat olivat joutuneet puistamaan päätään lainanhakijoille, koska valtio ja keskuspankki pitelivät suitset niin kireällä. 1980-luvulla sääntely löysäsi ja lainamarkkinat vapautuivat lopulta sellaisella hyökyllä, että pankit alkoivat tyrkyttää rahaa.
Siksi ei ollut ongelma saada lainaa parikymppisenä asunnonostajana, jolla ei ollut vielä vakituista työsuhdetta saati säästöjä.
Isäni tuli takuumieheksi lupautumalla takaajaksi ja neuvottelemalla tutun pankinjohtajan kanssa lainatarjouksen, joka oli suorastaan edullinen.