Suomen suhtautuminen Venäjän kautta tulleisiin turvapaikanhakijoihin osoittaa, miten EU:n neuvoihin tukeutumalla Suomikin joutuu toimimaan tarkoitushakuisesti eri kansallisuuksien suhteen. Suomi menettää täysin ainutlaatuisen, historiallisen kokemusmuistinsa, jonka se sai yhteistyövuosinaan Neuvostoliitolta ja Venäjältä.
Venäjä ja venäläiset on maassamme lyhyessä ajassa luokiteltu "hylkiö"-asemaan samaan tapaan kuin nyt pakolaisstatusta hakevat afrikkalaiset ja Lähi-idän kansalaiset.
EU ja Suomi sen jäsenenä on jo vuosia maksanut Turkille miljardeja euroja siitä, että se pitää afrikkalaiset poissa eurooppalaisten silmistä. Samalla Eurooppa unohtaa Turkin ihmisoikeusrikkomukset. Ymmärrän, että tätä reseptiä ei voi soveltaa Venäjä suhteen, mutta sitä en alkuunkaan, että Suomi on joutumassa rajakysymyksenkin kohdalla täydellisesti EU:n ja lopulta Naton "talutusnuoraan".
Antiikin roomalaiset pyrkivät pitämään ei-toivotut kansakunnat loitolla perustamalla rajoilleen sotilas- eli legioonalaisvaruskuntia. Tähän Suomeakin yllytetään, mutta tiedämme, että lopulta asia on ratkaistavissa vain naapureiden kesken – ei vihanpidolla, vaan yhteistyöllä. Tässä roomalaiset epäonnistuivat ja lopulta sen ylivalta murtui, koska he kieltäytyivät jakamasta vaurauttaan rajojensa ulkopuolisille.
Sama kohtalo odottaa myös EU:ta ja Suomea, ellemme ota oppia historiasta.