Os­teo­po­roo­sin kun­tou­tuk­ses­sa am­mat­ti­apu ja ver­tais­tu­ki käsi kädessä

Kuvissa esiintyy alueellisten luustoyhdistysten jäseniä ja aktiivitoimijoita eri yhdistyksistä, eri puolilta Suomea.
Kuvissa esiintyy alueellisten luustoyhdistysten jäseniä ja aktiivitoimijoita eri yhdistyksistä, eri puolilta Suomea.
Kuva: Luustoliitto

Osteoporoosi eli niin kutsuttu luukato koskettaa monia: sitä sairastaa noin 400 000 suomalaista. Osteoporoosin hoidossa tärkeintä on omahoito, joka kestää sairastuneen loppuelämän ajan.

Suomen Luustoliiton kursseilta saa tietotaitoja ja tukea osteoporoosin kanssa elämiseen ja omahoidon toteuttamiseen. Syksyllä järjestetään verkkokurssi, jonka kaksi lähitapaamista ovat Kemissä.

Kemil äinen Kaisu Kivelä osallistui Luustoliiton aiemmalle etäkurssille. Hän sai diagnoosin huhtikuussa ja löysi kurssin etsiessään tietoa sairaudesta ja mahdollisista paikallisyhdistyksistä. Tietoa löytyi, paikallisyhdistystä ei: lähin yhdistys toimii Oulussa. Siksi kurssi tuntui hyvältä ajatukselta.

– Oli hyvä kuulla muiden kokemuksia ja saada tietoa, Kivelä tiivistää kurssin hyödyt.

Kivelä suosittelee Luustoliiton kursseja etenkin niille, joilla diagnoosi on uusi.

Luustoliiton kuntoutuksen suunnittelija Jenny Lohikivi kertoo, että kursseilla saa sekä ammattilaisen että vertaisten tukea.

– Ammattilaisen tuki ja vertaistuki kulkevat käsi kädessä. Osallistujille jää monesti ystäviä, joiden kanssa ollaan yhteydessä kurssin jälkeenkin, Lohikivi toteaa.

Lohikiven mukaan kurssilta voi löytää esimerkiksi liikuntaseuraa. Liikunta on yksi tapa hoitaa ja ennaltaehkäistä osteoporoosia.

Tyypillisin tapa sille, miten osteoporoosi tulee ilmi, on niin kutsuttu pienenerginen murtuma. Näin asia selvisi Kivelällekin: hän liukastui ja kaatui.

– Pienenerginen murtuma syntyy, kun kaadutaan samalta tasolta tai pudotaan alle metrin korkeudelta, Lohikivi kuvailee.

– Ne ovat arjen tilanteita, joissa murtumaa ei tavallisesti synny.

Muita hälytysmerkkejä ovat pituuden väheneminen useilla senttimetreillä tai ryhdin painuminen kasaan. Sairauden aiheuttama nikaman murtuminen voi ilmetä selkäkipuna.

Lohikiven mukaan kaikki sairastuneet eivät tiedä osteoporoosistaan. Kiveläkään ei epäillyt itsellään osteoporoosia.

– Olihan se sitten hieman shokki, Kivelä kuvailee.

Diagnoosin myötä hän alkoi kiinnittää enemmän huomiota ravintoaineisiin ja liikuntaan. Nyt mieli on Kivelän mukaan kuitenkin sopeutunut asiaan, eikä sairaus rajoita elämää liikaa.

Kivelälle tarjottiin pelkkää lääkehoitoa, omahoidosta ei edes puhuttu. Näin ei pitäisi hoitosuositusten mukaan olla, sillä omahoito on osteoporoosin hoidossa tärkeintä.

– Lääkkeettömän omahoidon on jatkuttava myös silloin, kun aloitetaan lääkehoito, Lohikivi painottaa.

Kivelä ei aloittanut lääkitystä, suurin syy olivat sivuvaikutusten pelot. Joissain tilanteissa lääkehoito voi toki olla tarpeen.

– Hoitosuunnitelma tehdään jokaisen kohdalla yksilöllisesti oman lääkärin kanssa, Lohikivi kertoo.

Osteoporoosia voidaan hoitaa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tavoitteena on murtumien ehkäisy. Proteiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ja monipuolinen ravinto, monipuolinen liikunta ja kaatumisen ehkäisy ovat omahoidon kulmakiviä. Myös muut elämäntavat, kuten tupakoimattomuus ja alkoholin käytön pysyminen kohtuudessa, ovat tärkeitä luuston terveydelle.

Luustoliiton kuntoutuksissa ja toiminnassa voi saada ammattilaisten tuen lisäksi vertaistukea esimerkiksi omahoitoon kuuluvan liikkumisen tueksi. Kuvaaja: Luustoliitto
Luustoliiton kuntoutuksissa ja toiminnassa voi saada ammattilaisten tuen lisäksi vertaistukea esimerkiksi omahoitoon kuuluvan liikkumisen tueksi. Kuvaaja: Luustoliitto

Liikunnan olisi hyvä sisältää niin kutsuttua luuliikuntaa, jossa luustoon tulee tärähtelyä ja monenlaista kuormitusta. Lajia tärkeämpää on kuitenkin löytää liikuntamuoto, josta pitää.

– Tärkeintä olisi liikunnan mielekkyys, jotta se pysyy säännöllisenä, Lohikivi toteaa.

Ennaltaehkäisy ja omahoito koostuvat samoista asioista. Kaikkea ei voi kuitenkaan ehkäistä. Esimerkiksi perintötekijät ovat merkittävä seikka osteoporoosin taustalla.

Kivelä ei mennyt lääkäriin heti, koska ei itse epäillyt ranteen murtuneen. Sukulaisen kehotuksesta hän kuitenkin meni yksityiselle lääkärille.

Kivelä kiittää lääkäriään osteoporoosin mahdollisuuden esille tuomisesta.

– En välttämättä olisi saanut diagnoosia, jos olisin mennyt terveyskeskukseen, hän arvelee.

Myös Lohikivi tunnistaa ongelman:

– Jäseniltämme on tullut vahvasti viestiä siitä, että osteoporoosia ei tunneta tarpeeksi.

Tietoisuuden lisääntyminen olisi tärkeää. Lohikiven mukaan ongelmia on sairauden tunnistamisessa, omahoidon ohjeistuksissa ja seurannan toteutumisessa. Kivelä ja Lohikivi muistuttavat, että osteoporoosiin voi sairastua kuka tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta.

– Kyseessä ei ole vain ikääntyvien naisten sairaus, kuten pitkään on ajateltu.


Lisätietoa

Luustoliiton verkkokurssi

5.9.–28.11., lähitapaamiset Kemissä

Hakuaika päättyy 2.8.2020

Hakulomake, aikataulut ja lisätietoa: www.luustoliitto.fi/verkkokurssi-kemi/

Osteoporoosi

  • Pitkäaikaissairaus, jossa luuntiheyden vähentyminen altistaa murtumille.
  • Sairastuneita Suomessa noin 400 000.
  • Altistavia tekijöitä mm. pitkäaikainen suun kauttanautittu kortisonilääkitys, alipaino ja muut sairaudet esim. syövät, reumasairaudet, keliakia.
  • Voi ilmetä selkäkipuna, pituuden vähenemisenä (yli 5cm) tai ryhdin painumisena kumaraan.
  • Osteoporoosiin voi sairastua iästä ja sukupuolesta riippumatta.