Kuinka monta kertaa pääministeri ja hänen puolueensa sallii hallituskumppaninsa perussuomalaisten mitätöidä hänen ja kokoomuksen puheet?
Orpo tulee julkisuuteen jämerän oloisena ja kertoo milloin mistäkin asiasta, että näin on hallituksessa sovittu. Tai hän on käynyt yksittäisen ministerin kanssa keskusteluja hämmennystä herättäneistä irtiotoista ja keskustelut ovat johtaneet yhteiseen näkemykseen.
Eipä ehdi kulua aikaakaan, kun perussuomalaiset tai kulloinenkin yksittäinen perussuomalaisten ministeri tai muu johtohahmo tulee julkisuuteen ja vetää lausunnoillaan maton Orpon ja kokoomuksen alta. Näyttää Orpolle keskisormea, jota kansankielellä kutsutaan haistatteluksi.
Tuorein esimerkki on hallituksen rasismin vastainen ohjelma. Orpon julistuksen jälkeen ei kulunut montakaan tuntia kun Purra ilmoitti, että hänen puolueensa ei ole ohjelman takana. Hallitus kyllä, mutta puolue ei.
Ennennäkemätöntä sekoilua. Kaksinaamaista viestintää, joka ehkä puree perussuomalaisten kannattajiin. Olemme rasismia vastaan, mutta emme kuitenkaan ole. Olkaa kannattajamme huoletta. Linjamme on entinen.
Tätä vahvisti eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jani Mäkelän irvokas ulostulo. Hän kieltää ilmiön, joka on perussuomalaisten politiikan ydin – maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustaminen.
Asetelma nykyhallituksessa näyttää olevan se, että kokoomus hyväksyy perussuomalaisten rasismiin pohjautuvan maahanmuuttovastaisuuden. Kokoomus saa tämän myötä vapauden kurmoottaa ay-liikettä sekä vahvistaa työnantajien ja yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä suhteessa julkiseen sektoriin.
Orpo on menettänyt uskottavuutensa tyystin. Johtajuus on hukassa. Puhetta riittää. Teot antavat odottaa.