Yhä useampi opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella. Opintotuen uudistukset ovat ajaneet opiskelijat kustantamaan peruselämisen lainalla ja opiskeluajasta on lähes mahdotonta selvitä ilman työntekoa opintojen ohella. Samalla inflaatio ja kasvavat elinkustannukset ovat heikentäneet opintotuen ostovoimaa.
Usein opiskelijoiden toimeentuloon liittyvissä kysymyksissä vedotaan sen hetkellisyyteen. Kuitenkin usean vuoden köyhyydessä elämisellä on mittavia vaikutuksia niin terveyteen kuin hyvinvointiin. Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat kasvussa, eikä tiukka rahatilanne tai paine käydä opintojen ohella töissä sitä helpota. Terveellisten ruokavalintojen tekeminen tai harrastuksiin osallistuminen on myös haastavaa, kun tukipäivien välissä eletään kädestä suuhun. Jos hyvinvointi ja terveys romahtavat jo opiskeluaikana, niin mistä saamme tulevaisuudessa ammattilaisia, jotka jaksavat työelämässä?
Seuraavalla hallituskaudella on nostettava opiskelijoiden toimeentulo tapetille. Opintoraha on tällä hetkellä Pohjoismaiden heikoin ja vain neljä euroa suurempi kuin 1992. Siispä opintorahaan on tehtävä 100 euron tasokorotus ja luovuttava opintotuen lainapainotteisuudesta sekä asetettava lainalle korkokatto. Toimeentuloa on myös lisättävä parantamalla yleistä asumistukea muuttamalla se ruokakuntakohtaisesta yksilökohtaiseksi. Opiskelijoiden hyvinvointia on parannettava opintotuen osalta myös siten, että nostamme tukikuukausien määrää.
Opiskelijat eivät elä 90-luvulla eikä tämän hetken ruokaa tai vuokraa makseta tulevaisuudessa, vaan nyt. Tämän hetken päätöksillä pystymme luomaan parempaa tulevaisuutta meille kaikille.