Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

häiriöt: Kaleva Median lehtien App­le-so­vel­lus­ten häiriö saattaa haitata käyttöä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Onko Tor­nion-Muo­nion­joen lo­hi­kult­tuu­ri tu­hou­tu­mas­sa?

Kalastajia Tornionjoen Kukkolankoskella kesäkuussa.
Kalastajia Tornionjoen Kukkolankoskella kesäkuussa.
Kuva: Sari Pelttari-Heikka

Muoniossa eräs lohestuksen historian hyvin tunteva sanoi kulttuuriin viitaten, että oopperaesitysten sijaan meidän estradi on Väylä, jossa lohet nousevat hyppyyn ja tarttuupa lohi joskus vieheeseenkin. Tenolla lohenkalastus yhdistetään saamelaiskulttuuriin, joka luo oikeutuksen heidän vaatimuksilleen. Miksei näin ole Tornion-Muonionjoella?

Väylän lohenkalastuksen historia juontaa noin 500 vuoden taakse, jolloin Ruotsin kuningas regaleoikeuden kautta tunnisti lohen merkityksen. Myös jokivartisen lohenpyynti veronmaksuvelvollisuuksineen alkoi silloin pato- ja kulleverkkopyynnillä ja kalaa jäi myös omaan tarpeeseen.

Lohenkalastus hiipui 1960-luvulta alkaen; lohi katosi ja kalat pyydettiin merellä Väylään istutettujen poikasten vaellettua mereen. Ratkaiseva muutos tapahtui 1996, jolloin Kalevi Hemilä teki asetuksen, jolla meripyynnin alkamista myöhästettiin kahdella viikolla kahden vuoden ajaksi.

Asetuksen seurauksena Väylään nousi pitkälle yli 100 000 lohta ja Väylä täyttyi kalastajista, joitten pyyntitapa oli uutta ja synnytti uuden kalastuskulttuurin, johon kalastuksen ohella kuului muun muassa uusien vieheitten kehittäminen ja veneiden valmistaminen. Kalastusturismi elpyi ja kalastajat oppivat myös herkistelemään kalastuksen yhteydessä. Jokivarteen syntyi kalastuspalveluita tarjoavia yrityksiä.

Tämän jälkeen kansallista kalastusta on säädelty vaihtelevin säädöksin ja vaihtelevin tuloksin. ICES:n ( Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) suosittelema 60 000 lohen kutukanta on toteutunut vain kerran 2017 jälkeen.

Nyt kalastetaan lohikantaa, joka on syntynyt Jari Lepän 2017 asetuksen myötä. Olennaista siinä on se, että aikasäännöstelystä luovuttiin ja sallittiin varhennettu kalastus merellä heti jäiden lähdettyä. Seuraus oli, että lohennousu Väylään ja sen myötä myös Väylän kalastussesonki myöhästyi. Esimerkki tästä on Lappean lohestuskeskus, johon ei viime vuosina juhannukseksi ei ole noussut kaloja ja kalastajat ovat kadonneet.

Meripyynti on kohdistunut geneettisesti ja biologisesti arvokkaimpiin kaloihin ja jäljelle jää heikompi kanta. Vuosi 2023 on nousun suhteen katastrofaalisen heikko: nousijoitten määrä uhkaa jäädä alle 20 000. Vaarana on niin poikastuotannon kuin merellä kalastettavan lohikannan romahtaminen.

Tutkijoilla on usein hitaasti etenevä tehtävä selvittää ongelmia ja niiden syitä. Nyt nopein tapa, joka ei syrjäytä tutkimusta, on ottaa malli Kalevi Hemilän ajan asetuksesta, jonka seurauksena Väylä täyttyi pari kuukautta asetuksen antamisen jälkeen lohista.

Petteri Orpon hallituksella ja kalastusministeri Sari Essayahilla on ratkaisun avaimet, joilla voidaan turvata se, että Tornionjoen lohen menestystarina ei muutu menetystarinaksi ja virinnyt kulttuuri säilyy.