Viime kesänä Samisoster-järjestön toiminnanjohtajalta Ristenrauna Maggalta kysyttiin jälleen apua. Potilaalla ja omaisella ei ollut enää yhteistä kieltä.
Elämäntyönsä saamelaisten sote-palvelujen parissa tehnyt Magga arveli, että apua kaipaava omainen on luultavasti oikeilla jäljillä. Usein se kieli, jonka ihminen on elämässä ensimmäisenä oppinut, on syvimmällä tallessa.
– Sovimme, että eräs saamenkielinen hoitaja menisi käymään potilaan luona.
