Rakentaminen: Bud­jet­ti paukkui rajusti yli: Lapin kes­kus­sai­raa­lan laa­jen­nus maksaa jopa 40 mil­joo­naa euroa ar­vioi­tua enemmän

Uutisanalyysi: Su­per­tap­pa­jia vai nälkään kuol­lei­ta poroja?

Kolumni: Kuka ha­luaa­kaan sopia työeh­dois­ta ja pal­kois­ta pai­kal­li­ses­ti ja kuka taas ei?

Mainos: Yhtä tuore kuin jär­ves­tä nos­tet­tu rautu. Tilaa Lapin Kansa 1kk 1 €. Klikkaa ti­laus­si­vuil­le.

Omais­hoi­ta­ja jättää lomat käyt­tä­mät­tä - ke­mi­läi­nen Anu Hei­ni­kos­ki huo­leh­tii muis­ti­sai­raas­ta äi­dis­tään ja hän kai­pai­si enemmän apua kotiin

Elämää varjostaa huoli myös omasta terveydestä.

Omaishoitaja Anu Heinikoski kertoo tuntevansa itsensä joskus yksinäiseksi, sillä hänen ystävänsä asuvat muualla. Lemmikkikissasta on kuitenkin iloa ja seuraa.
Omaishoitaja Anu Heinikoski kertoo tuntevansa itsensä joskus yksinäiseksi, sillä hänen ystävänsä asuvat muualla. Lemmikkikissasta on kuitenkin iloa ja seuraa.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

55-vuotiaan Anu Heinikosken oma elämä on tällä hetkellä tavallaan tauolla. Hän asuu muistisairaan äitinsä kanssa ja huolehtii tästä vuorokauden ympäri.

– Pikkuhiljaa äidin kunto on alkanut mennä huonompaan suuntaan, joten hoidan hänen kaikki asiansa. Hän ei pysty tekemään mitään enää itse, Heinikoski kertoo.

Välillä äidillä on parempia päiviä. Kuten silloin, kun tytär käytti äitiään kampaajalla.

– Silloin tuntui, että sain vähäksi aikaa äidin takaisin.

Jokin aika sitten Heinikoski auttoi äitiään peseytymisessä.

– Otteeni lipesi, kun en jaksanut kannatella häntä. Äiti putosi pyllylleen lattialle ja hänen selkänsä kipeytyi.

Kaatumisen jälkeen äiti oli kaksi viikkoa hyvin huonossa kunnossa ja hän joutui olemaan sairaalassa.

Silloin äidille tehtiin palvelutarpeen arviointi. Sosiaalityöntekijä sekä fysioterapeutti kävivät Heinikosken ja hänen äitinsä luona.

– Saimme kotiin apuvälineitä: äidillä on nyt muun muassa rollaattori, pyörätuoli ja wc-istuimen korotuspala, Anu Heinikoski kertoo.

Luut poikki

Palvelutarpeen arvioinnin myötä saatiin myös kymmenen tuntia kuukaudessa omaishoidon sijaishoitoa. Tällä ajalla Anu Heinikoski voi käydä vaikkapa kaupassa tai katsastamassa autoa. Mutta ei harrastuksissa tai ystäviä tapaamassa.

Kotihoitoa ja tai kotisairaanhoitoa äidille ei myönnetty, vaikka juuri sellaista apua vastikään osteoporoosidiagnoosin saanut Anu Heinikoski kaipaisi.

– Tarvitsisin 2–3 kertaa viikossa apua äidin pesemisessä, ettei sattuisi mitään vahinkoa. Meillä on kummallakin kohta luut poikki, hän pelkää.

Heinikoski kertoo, että äidin tutkinut geriatri on myös suositellut kotiin annettavaa sairaanhoitoa.

– Olemme olleet monena viikonloppuna päivystyksessä. Kahdesti on tarvittu ambulanssiakin. Geriatri sanoi, että olisi hyvä, jos esimerkiksi perjantaisin kotisairaanhoito kävisi tarkistamassa onko äidillä kaikki hyvin.

Anu Heinikoski on työskennellyt puutarha-alalla. Kasvien hoito kiinnostaa häntä. Myös hänen äitinsä piti kukkien hoidosta silloin, kun hän oli vielä paremmassa kunnossa.
Anu Heinikoski on työskennellyt puutarha-alalla. Kasvien hoito kiinnostaa häntä. Myös hänen äitinsä piti kukkien hoidosta silloin, kun hän oli vielä paremmassa kunnossa.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Lomat käyttämättä

Anu Heinikoski on ollut virallisesti äitinsä omaishoitajana 15 kuukautta, vaikka hän onkin asunut äitinsä apuna jo useamman vuoden.

Virallisella statuksella olevalle omaishoitajalle kertyy lakisääteisiä vapaita kolme vuorokautta kuukaudessa. Aikaisemmin kemiläiset omaishoitajat ovat saaneet viedä omaisensa loman ajaksi hoitoon Kemin Purolaan. Kaupunki on päättänyt luopua ostopalvelusta ja intervall-paikat siirrettiin Sauvosaaren sairaalaan. Vuoden alussa osasto toimi vielä koronaosastona, joten keväällä oli pätkä, jolloin hoidettaville ei ollut sijaishoitopaikkaa.

Heinikoski ei ole juurikaan hyödyntänyt osastohoitoa ja lomapäivät ovat hänellä jääneet käyttämättä. Syy siihen on yksinkertainen.

– Paikanvaihdos tekee äidille pahaa. Sairaalassa olonkin jälkeen äidillä on ollut vaikeaa olla kotona.

Joskus muistisairaat henkilöt voivat olla hoitajiaan, jopa läheisiään kohtaan ilkeitä ja peräti väkivaltaisia. Anu Heinikoskella ei kuitentaan sellaista ongelmaa onneksi ole.

Hoivaaminen on silti fyysisesti ja myös henkisesti raskasta.

Heinikoski muutti Kemiin toiselta paikkakunnalta huolehtimaan äidistään. Ystävät ja tuttavat asuvat muualla, joten arki on välillä yksinäistä.

– En ehkä olisi ryhtynyt tähän, jos olisin tiennyt millaista tämä on, hän pohtii.

Henkistä kuormaa lisää huoli. Heinikoskea on huolestuttanut esimerkiksi se, että hän tartuttaa äitiinsä koronan.

Heinikosken omaan terveyteen vaikuttavat muun muassa uniongelmat. Muistisairas naapurihuoneessa nukkuva äiti saattaa olla levoton, joka vaikuttaa myös omaishoitajan uneen.

– Olen ajatellut, että jaksan syksyyn saakka.  Mutta kyllä äidille täytyy alkaa pian etsiä laitospaikkaa. Minulle kuitenkin sanottiin, ettemme voi alkaa jonottaa hoitopaikkaa ennen kuin olemme kokeilleet kotiin saatavia palveluita. Tämä tuntuu vähän ristiriitaiselta, kun emme ole palveluita kotiin juuri saaneet, Heinikoski ihmettelee.

Heinikoskea mietityttää, että saisiko hän helpommin apua äitinsä hoitamiseen, jos hän olisi mies. Hän arvelee, että naisilta odotetaan suurempaa panosta hoivaan kuin miehiltä.

Anu Heinikoski toivoo, että hän saisi enemmän apua kotiin.
Anu Heinikoski toivoo, että hän saisi enemmän apua kotiin.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio
Osa kokee, ettei ole loman tarpeessa
Taina Nuutinen-Kallio

Noin puolet omaishoitosopimuksen tehneistä omaishoitajista jättää lakisäätäiset lomansa pitämättä, kertoo kehityspäällikkö Kaisa Parviainen Omaishoitajaliitosta. Tutkimus on tehty ennen koronapandemiaa, ja Parviainen uskoo, että lomien käyttämättä jättäminen on koronan myötä jopa lisääntynytkin.

– Luvuissa on eroa paikallisesti ja syitä lomien käyttämättä jättämiseen on monia, Parviainen kertoo.

Osa omaishoitajista kokee, ettei ole loman tarpeessa. Osa taas ajattelee, ettei hoidettavan sijaishoitopaikka vastaa tarkoitusta.

Parviainen muistuttaa, että omaishoidon vapaita voidaan toteuttaa monella tavalla. Hoitolaitoksen asemesta hoidettava voi asua vaikkapa perhekodissa tai hän voi pysytellä kotonaan, jonne omaishoitajan sijaistaja saapuu.

Suomessa on noin 50 000 omaishoitajaa, jotka täyttävät sellaiset kriteerit, että he saavat omaishoidon tukea.

Tyypillisesti omaishoitajaksi jäädään huolehtimaan muistisairaasta vanhuksesta: 34 prosentissa kyse on muistisairaudesta, 24 prosentissa jostain fyysisesta vaivasta. Useimmiten omaistaan hoitaa nainen: äiti hoitaa lastaan, vaimo miestään.

Omaisen hoitaminen voi olla hyvin raskasta ja sitovaa. Kemin kaupungin hoitotyön päällikkö Marja Kivekäs pitää tärkeänä sitä, että omaisiaan hoitavat pitävät huolta itsestään ja saavat välillä lomaa hoivaamisesta.

Se, onko sairaalan osasto paras mahdollinen sijaishoitopaikka vaikkapa fyysisesti hyväkuntoiselle muistisairaalle, on kaksipiippuinen juttu.

– Perhehoitopaikka tai perhekoti olisi monelle järkevä ratkaisu, mutta sellaista ei ole Kemissä vielä tarjolla. Olemme etsineet innokkaita perhehoitajia, mutta toistaiseksi emme ole löytäneet ketään. Perhehoidon tarjoaminen vaatisi tietenkin oman elämän ja myös oman kodin järjestämistä, Marja Kivekäs toteaa.

Naapurikaupunki Torniossa toimii tällä hetkellä yksi vanhuksille suunnattu perhekoti.