Vaikuttaa siltä, ettei kukaan halua muistaa toisen maailmansodan jälkeistä, yli 80 vuotta kestänyttä rauhan aikaa. Jopa nekin, jotka aktiivisesti toimivat yhteiskunnan päättävissä elimissä, häpeävät mennyttä aikaa, ja kieltävät oman vaikuttamisen ja päätöksenteon.

Asiaa selitetään Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan, joka synnytti pelon siitä, että meillekin voi käydä samoin. Saman aikaan todistellaan, ettei meihin kohdistu mitään uhkaa Venäjältä.