Kohta on syksy, ja mitä ihmettä minä sitten teen?

Ajatus alkoi hiipiä helsinkiläisen Heli Siikamäen mieleen kesäkuun lopulla 2020.

Elettiin ensimmäistä koronakesää, ja koko Suomi oli mennyt kiinni. Myös Siikamäen elämässä yksi ovi oli äskettäin sulkeutunut.

Toukokuussa 2020 hän oli hyvästellyt pitkäaikaiset työtoverinsa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUSissa. Takana oli neljäkymmentä vuotta lääkärin uraa ensin yleislääkärinä ja sitten sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkärinä.

Alkukesä oli kulunut mukavasti siirtolapuutarhapalstalla kyykkien, mutta kesän edetessä iski ahdistus.

– Minulle oli vieras ajatus, että syksyn tullen vain olisin.