Marinin hallituksen maaliin viemä sote-uudistus on paljastanut palvelujen todelliset kustannukset. Toisenlaisessa todellisuudessa kunnat yhä alibudjentoisivat kaikessa rauhassa sote-menojaan, joihin lopulta menisi tietty rahamäärä.
Hoivan tarve ei ole kadonnut mihinkään. Sen sijaan hallituksen huoli sote-palveluista on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Konkreettinen todiste tästä nähtiin, kun oppositio pyysi hallitusta saman pöydän ääreen ratkomaan kansakunnan kokoista ongelmaa. Tämä ei hallitukselle käynyt.
Ylimielisen uppiniskaisesta asenteesta voi päätellä, että hallitukselle velka on tärkeämpää kuin ihmiset. Velkaa halutaan hoitaa ylivaalikautisesti, sotea ei.
Lapissa on käynnissä karmea näytelmä ”Rahat on loppu, koittakaa selvitä”. Lappilaisten puolustukseksi täytyy sanoa, että ellei Juuson sairaalalakia olisi säädetty, näytelmämme kantaisi nimeä ”Rahat on vähissä, mutta kyllä me selvitään.”
Nyt Lapin hyvinvointialueen (Lapha) päätökset tehdään paperilla näennäiset säästöt edellä, ilman perusteellisia kustannus- ja vaikutusarvioita. Siitä huolimatta, että lopullinen hintalappu on hämärän peitossa, palveluja keskitetään raskaalla kädellä Lapin keskussairaalaan.
Miten voi olla mahdollista, että tämän luokan päätöksiä tehdään ilman perusteellisia arvioita? Nyt leikitään eurojen lisäksi ihmisten hengellä ja terveydellä. Eihän mikään laki voi pakottaa toimimaan näin!
Laphan tiedotustilaisuus Kemissä paljasti, kuinka erilaisessa todellisuudessa virkamiehet elävät. Ei kansalaisia kiinnosta hienot suunnitelmat ja kalvosulkeiset kokousjargonilla esitettynä, kun vaakalaudalla on palvelut, jotka turvaavat parhaimmassa tapauksessa oman tai läheisen hengen.
Ollaanko me kohtalokkaalla tavalla koekaniineja, kun ensimmäisten joukossa olemme arviointimenettelyyn päätyneet? Mitä useampi hyvinvointialue joutuu menettelyyn, sitä suurempi tulee olemaan paine korjata tilannetta lainsäädännöllä.