Pääministeri: Marin pa­hoit­te­lee toi­min­taan­sa

Korona: Isos­ta-Bri­tan­nias­ta Yl­läk­sel­le tul­leil­ta tu­ris­teil­ta löytyi viisi ko­ro­na­vi­rus­tar­tun­taa – to­den­nä­köi­ses­ti ky­sees­sä ei ole omik­ron-muun­nos

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Oi­ka­rai­sen ky­lä­kou­lu koki täh­den­len­non

Näyttely Elsa Montellin raanuista ja Matti Saanion valokuvista kiinnosti Oikaraisella.
Näyttely Elsa Montellin raanuista ja Matti Saanion valokuvista kiinnosti Oikaraisella.
Kuva: Mervi Löfgren Autti

Näyttelyä Elsa Montellin raanuista ja Matti Saanion valokuvista kävi kolmen viikon aikana syyskuussa katsomassa noin 700 henkilöä. Väriä ja valoa -näyttely oli Oikaraisen vanhalla kyläkoululla, jonka toiminta lopetettiin 2016. Työryhmä halusi nostaa esiin kylän käsityö- ja kulttuurihistoriaa ja mahdollisuuden tyhjillään olevan koulun käyttöön kylä- ja kulttuuritilana.

Me näyttelyn suunnittelijat ja tekijät olemme yllättyneitä, otettuja ja onnellisia suuresta kävijämäärästä, joka tuli Oikaraiselta, Rovaniemeltä ja muualta Suomesta – ja vieraskirjan nimistä päätellen joku myös ulkomailta. Kyllä kannatti siivota, järjestää ja maalata luokkahuoneet, jotka muuntautuivat kauniiksi näyttelytilaksi. Katse hakeutui monesti myös ulkopuolella virtaavaan, ikuiseen jokeen.

Näyttelytilasta tuli kiireetön kohtaamispaikka niin Raanupirtin entisille kutojille kuin koulun oppilaille, aikalaisille ja heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Me kylän ulkopuoliset saimme nauttia raanujen värien loistosta ja mustavalkoisten valokuvien puhuttelevuudesta; ”ihan silmät kostui”, kirjoitti eräs katsoja vieraskirjaan.

Kahden mestarin, Elsan Montellin ja Matti Saanion elämäntyö, joka raanujen osalta painottuu Raanupirttiin Oikaraisella ja tässä näyttelyssä keskittyy kylään valokuvissakin liikutti ihmisiä, syviä tunteita, joita sai ajan kanssa kohdata. Moni kävi näyttelyssä useamman kerran.

Kiinnostus raanuja kohtaan lienee osa laajempaa käsintekemisen nousua, mikä ilmenee esimerkiksi suomalaisten innostuksesta neulomiseen. Valokuvat taas nostavat esiin paikallisuutta, 1950–1970-lukujen aktiivisuutta, kyläkoulun vilkasta arkea, kovaa työntekoa ja muutosta.

Oikaraisen kylän kulttuurihistoriaan kuuluu sekin, että Raanupirtti oli merkittävä turistikohde, jossa parhaina vuosina vieraili yli 20 000 matkailijaa.

On tärkeä viedä taidetapahtumia ja -näyttelyitä lähelle ihmisiä, lähelle heidän kokemusmaailmaansa.

Nyt kylässä on hiljaisempaa. Taidekutomotoiminta Raanupirtissä loppui 1980-luvulla, koulurakennus on autio ja Sierilän voimalaitoshanke pitää kylää välitilassa.

Palataan kuitenkin taiteen elähdyttävään voimaan. On tärkeä viedä taidetapahtumia ja -näyttelyitä lähelle ihmisiä, lähelle heidän kokemusmaailmaansa – ja säilyttää rakennuksia, joissa pitää erilaisia esityksiä ja toimintaa yllä. Yhdessä koettu lisää yhteisöllisyyttä, elämänlaatua ja avaa uusia mahdollisuuksia.