Halloo, onko Räisänen? Joo on, mitä asiaa? Pitäisi saada lupa seuran johtajalta antaa yhteystiedot tuulivoimakonsulentille. No, annapa vaan.
Näin meni puhelu riistanhoitoyhdistyshenkilön kanssa viime viikolla. Asiaahan hän toimitti, metsästysseuroja kuullaan tuulivoimahankkeissa. Vai ollaanko vain kuuntelevinaan? “Kyllä maailma on syrjällään”, sanoisi vanha Olli, jos vielä eläisi, korpien mies.
Moni “ituhippi” kaupunkilainen ei ymmärrä, mitä paperille kauniisti piirretyt tiet ja pienet pisteet merkitsevät korpien asukkaille. Saarisorsuan hiljaisia erämaitamme eivät ole häirinneet muut kuin korppien korahdukset ja satunnainen suden ulvahdus. Ikiaikaiset maisemat ovat piirtyneet sukupolvien ketjussa metsämiesten sydämiin.
Tiedämme ja tunnemme, että ikivanhat suot ja vanhaa korpea kasvavat suosaarekkeet ovat saaneet olla rauhassa aikojen alusta. Niin myös sen rikas lajisto – majavat, sudet, karhut, hirvet, porot, kanalinnut ja kotkat. Nyt rauhan tyyssijaa uhkaa ahne ihminen, joka on hätäpäissään ja ahneuttaan padonnut joet, ojittanut suot.
Niin kuoli lohi ja mustuivat vedet. Nyt tuossa on ihmisen tuhon kolmas aalto, vihreä harppaus. Vihreää siinä ei ole muu kuin dollarin väri. Kolonialismi nostaa päätään ja niin taipuu talonpojan niska.
Olisi lohi pelastettu onkipojan äänellä. Hän oli tottunut lohen kulkuun Lohijoen rantatörmällä ja hoksautti insinöörisetäänsä, että lisätkää patoon puro, lohi löytää tien. Kuuro oli kolkon yhtiön korva, betonista sydän.
Oli aika kyntää ja taas onkipojan päässä syttyi toivon lamppu. Isä, voisiko metsäojan vedon jättää kesken niin, ettei puron tammukka tuhoudu? Kuurot olivat jälleen yhtiön korvat.
Onko taas aika herkistää korvia? Luken tutkimuksen mukaan metsänelävät kaikkoavat tuulivoimaa jopa kymmenen kilometrin päähän. Mitä tekee metsästäjä, kun maasto ei ole entisenlainen?
Suuret tiet halkovat erämaan. Valot vilkkuvat taivaalla, siiven varjo humahtaa ohi maiseman sekunnin välein. Päätä jo särkee. Vai että hiljainen! Katson etäisyyttä Trackeristä, matkaa on 1,5 kilometriä ja äänet kuin Lapin lentokentillä. Ei ihme, että eläimet eivät kestä tätä melua.
Ministeri Mykkänen totesi tv:ssa, ettei tämä maa tuulella ja auringolla pystyssä pysy, vaan ydinvoimaa olla pitää. Hän on vielä renkipoika, vaan olipa menneellä viikolla äänessä suuren maailman kohuttu lippalakkimies, joka kehotti Eurooppaa jo purkamaan rupeleitaan. Onko korpien miehillä sittenkin vielä toivoa?