Lapissa kannattaa pyytää vain lohta.
Tai näin voisi ainakin päätellä, jos pääasiallinen kontakti kalastukseen on media.
Alkukesän kestoaihe – myös Lapin Kansassa – on lohennousu.
Miten lohi nousee Tornionjokeen ja Simojokeen, ja koska saadaan ensimmäiset lohihavainnot Näätämöltä?
Entäpä Teno sitten? Onko nousulohta yhtään, ja entä se kyttyrälohi?
Lohijokien varsien asukkaille kuningaskalalla on aina ollut valtava merkitys. Satoja vuosia siitä on syöty ja myyty. Se on myös houkutellut kalastajia, joiden majoittamisesta ja palvelemisesta on saatu elantoa.
Lapin vesissä ui kuitenkin myös toinen eväkäs, joka ruokakalana ja kauppatavarana on ollut lappilaisille vähintään yhtä tärkeä kuin lohi.
Rasvainen lohi on herkullista, mutta juuri rasva tekee siitä huonosti säilyvän. Jopa nykyaikaisilla pakastusmenetelmillä se säilyy korkeintaan joitakin kuukausia. Sen jälkeen maku alkaa kärsiä.
Ennen pakastimen keksimistä lohet yleensä suolattiin. Ja toki suolalohta myös rahdattiin tynnyrikaupalla etelään.
Historiallisesti Lapin vesien tärkein vientituote oli hauki.
Toisin kuin lohi, se on vähärasvainen. Siksi haukea on helppo kuivata, ja kuivattuna edelleen säilyttää ja kuljettaa.
Hauki on yleisimpiä kalalajeja ja sitä tavataan lähes koko Suomessa Tunturi-Lapin ylänköjä lukuun ottamatta.
Toisissa paikoissa haukia on vielä enemmän kuin toisissa.
Nelostien ja Kemijärventien väliin jäävä alue tunnetaan nykyään parhaiten Rovajärven ampuma-alueena. Ennen sillä oli toinen nimi, Naarmankaira.
Vuosisatojen ajan Naarma oli yksi pohjoisen Suomen parhaista haukiapajista. Sinne tultiin pyytämään jopa satojen kilometrien päästä.
Saalis kuivattiin ja sitä myytiin Keski-Eurooppaan saakka.
Pitkät kalastusmatkat eivät olleet pelkästään metsäsuomalainen erikoisuus.
Kuivattu ja suolattu turska eli bacalao on portugalilainen perinneruoka. Turska ei kuitenkaan viihdy eteläisen Atlantin vesillä. Niinpä portugalilaiset kalastajat purjehtivat pyyntimatkoille Norjan ja jopa Newfoundlandin edustoille.
Kuivaamisen lisäksi esivanhempamme myös hapattivat kalansaalistaan. Kun kalaa säilöttiin koko talven tarpeeksi, suolaa olisi kulunut aivan tolkuttomia määriä.
Nykyajan ihmiselle hapatettu hauki voisi olla järkytys. Esimakua saa avaamalla hapansilakkapurkin. Tottumattomalle haju on suoraan sanottuna luotaantyöntävä.
Ennen ei kuitenkaan ollut varaa nirsoilla.
Lappilainen kalastaja ei ole perinteisesti arvostanut haukea. Jänkäkoira on saatettu syöttää muurahaisille tai ripustaa oksanhankaan, mutta sitä ei ole syöty.
Ranskalaisten mielestä hauki on sen sijaan suurta herkkua.
Ehkä heistä voisi ottaa oppia.
Monen mielestä hauki häviää maussa suomalaisten suosikkikalalle eli norjalaiselle kassilohelle. Ekologisessa mielessä hauki kuitenkin päihittää kilpailijansa kirkkaasti. Sei on luonnonvesien kasvatti.
Pelkästään se on hyvä syy suosia haukea.
Kirjoittaja on toimittaja.