Anoppini omistaa vanhan kunnon filmikameran. Sellaisen pokkarin, jollainen jokaisessa suomalaisperheessä oli vielä 1990-luvulla, ennen kuin digikamerat ja älypuhelimet ne korvasivat.

Hänellä se on edelleen aktiivisessa käytössä. Vuodessa kuluu yksi 36 kuvan filmi, jolle tallennetaan 12 kuukauden aikana eletyt parhaat hetket. Tai ainakin parhaat niistä, joiden aikana kamera on muistettu ottaa esiin.