Muutaman viime vuoden aikana tasa-arvoa edistävä liikehdintä yhteiskunnassamme on pistänyt kuriin patriarkaalista valtarakennetta, toksista maskuliinisuutta ja machoa keulimista. Itsekin olen saanut tarkastella vuosikymmeniä sitten valettuja toimintamallejani ja todeta, että korjattavaa on.
Yhtä väestöryhmää ei arvovallankumous ole tavoittanut. ES-jonnet – nykyään kuulemma ”veetit” – keulivat kovemmin kuin koskaan. Harvemmin on teinipoikaa sosiaalinen muutos kiinnostellut, kun kavereiden kanssa on pullistelut kesken.
En haluaisi rajata ulkopuolelle ketään sukupuolen tai iän perusteella, mutta empiirisen otantani perusteella keulijat ovat homogeeninen sakki murrosikäisiä miesoletettuja. Minäkin olen edustanut tätä ryhmää: 1980-luvun lopussa keulin Haaparannan Wix-marketin pihassa kuusi parkkiruudun väliä kolmivaihteisella Nopsalla.
Ajat muuttuvat, ja nykysällit keulivat eri luokassa. Kun keskivertoveeti polkee s-mutkaa ylämäkeen ja jatkaa matkaa t-risteyksestä oikealle – koko ajan keula pystyssä – pudistelen päätäni liikenteen vaarantumisen takia. Oikeasti olen vain kade.
Vaikka monet takarenkaan varassa ajavista veijareista ovat samoja, jotka roskaavat ympäristöä pikaruokakääreillä ja energiajuomatölkeillä ja saavat keski-ikäisen pottusuuiskän ärsyyntymään pelkällä läsnäolollaan, heidän keulimistaan voi vain ihailla. Taustalta löytyy sekä guarana- ja tauriinidoping että käsijarrujen yleistyminen, mutta selittelyt sikseen: suoritustaso ja osaamisen laajuus ovat jotain aivan muuta kuin 30 vuotta sitten. Ollaan tultu lankapuhelimesta videoneuvotteluun.
Puoliakaan poikien pyöristä ei ole suunniteltu temppuiluun, ja ne saattavatkin hajota alle keuliessa. Tieliikennelaissa keuliminen on vähintäänkin harmaata aluetta. Täydellistä kapinaa!
Vanha mies kävelysauvoilla pysähtyi juttusille koiran aamulenkillä. Kertoi kaivaneensa ojia ja tehneensä kovasti töitä ympäri laajaa maalaiskuntaa nuorempana, silloin kun jaksoi. Nyt hän pärjää hädin tuskin yksin kotona. Yhteen ääneen totesimme, että sellaista on elämä eikä väistämättömälle mitään voi.
Keulikaa, pojat ja tytöt ja kaikki siltä väliltä, sen minkä sielunne sietää. Kyllä se eturengas ajan myötä maan pintaan tippuu. Kohta te opetatte omaa jälkikasvuanne ajamaan pyörällä. Minä yritän murskata ennätykseni ja keulia seitsemän parkkiruutua ennen kuin lumet tulevat. Tai ennen kuin täytän viisikymmentä.
Live to ride, ride to live.