Nuoret tah­to­vat Lapin mat­kai­lus­ta kes­tä­vää ympäri vuoden – kaksi mat­kai­lu­alan työn­te­ki­jää ker­to­vat ko­ke­muk­sis­taan ja toi­veis­taan mat­kai­lu­alal­la

Joulu on Lapin matkailussa vilkkainta aikaa. Luu Boidieu, 23, ja Laura, 23, ovat työskennelleet Lapin talvisesongissa jo monena talvena. Grace haluaa vilkkautta kesäsesonkiin, Laura vastuullisempaa matkailua.


-
Kuva: Enni Toivainen

Vietnamilainen Luu Boidieu, 23, on opiskellut matkailualaa Rovaniemellä Lapin ammattikorkeakoulussa kolme ja puoli vuotta. Valmistuttuaan hän haluaa jäädä matkailualan töihin Lappiin.

– Luulen, että Rovaniemen matkailu kehittyy tulevaisuudessa ja voin työskennellä matkailualalla vuoden ympäri.

Työssään Boidieu pitää hyvästä työilmapiiristä. Hänen työpaikassaan työntekijöiden ideoita kuullaan ja näin alalla aloitteleva pääsee osaksi alan kehitystä. Hän on työskennellyt matkailualalla talvesta 2016 lähtien.

Niin ikään matkailualaa Lapin ammattikorkeakoulussa opiskellut ja Lapissa kahdelle yritykselle kolmen vuoden aikana matkaopashommia tehnyt Laura, 23, ei ole tulevaisuuden työkentästään yhtä positiivinen.

Häntä kiihtyvä matkailu on alkanut vaivata. Laura pyrki matkailualalle, koska halusi tuoda ihmisiä lähemmäs luontoa. Hän toivoi, että matkailualalla voisi töissä yhdistää luonnossa liikkumisen ja luonnosta kertomisen ihmisläheisessä. Laura on työskennellyt talvisesonkeina vuodesta 2017 lähtien.

Ensimmäisenä vuonna töissä ollessaan Laura mietti, että tekee unelmatyötään. Hän sai nauttia luonnosta ja olla tekemisissä asiakkaiden kanssa.

– Seuraavana vuonna alkoi tuntua siltä, että olisin enemmänkin paimen, kuin matkaopas. Kelkkasafarilla minulla oli kaksi tuntia aikaa ohjeistaa, antaa varusteet ja pitää huolta siitä, että asiakkaat ajavat turvallisesti. Siinä vaiheessa tuntui, että en ole luonnon keskellä. En esimerkiksi pystynyt kertomaan luonnosta, koska aikataulu oli niin tiukka.

Muutosta Lapin matkailussa kolmen työskentelyvuoden aikana Laura on nähnyt muun muassa siinä, että Lappiin tullaan kaukaa hyvin lyhyeksi aikaa hakemaan pieni kokemus. Laura ei osaa sanoa, haluaako tulevaisuudessa tehdä töitä matkailualalla lainkaan.

-
Kuva: Enni Toivainen

– Jos pystyn kääntämään suuntaa kestävämpään matkailuun, niin sitten kyllä.

Liikaturismi ja kestävä turismi puhuttavat Lapissa. Boidieun mielestä kestävän turismin periaatteisiin kuuluu se, ettei luonnon hyvinvointia saa unohtaa matkailun kustannuksella.

– Kehotan asiakkaita tutustumaan Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskukseen, josta saa hyvin informaatiota Arktisesta luonnosta.

Yli kahdeksan miljoonan asukkaan, Ho Chi Minhin kaupungista tulevalle Boidieulle Rovaniemi on hiljainen paikka, eikä hän koe, että liikaturismista olisi huolta.

"Kyllä täältä helposti löytää hiljaisuuden. Se on myös osa Lapin identiteettiä."
Luu Boidieu

Laura ei osaa sanoa, onko matkailun vaikutukset positiiviset vai negatiiviset.

Tulevaisuudessa Boidieu haluaisi, että myös Lapin kesäsesonki vilkastuu, sillä hänen mielestään siinä on paljon potentiaalia. Laura puolestaan toivoo, että niin yrittäjät, päättäjät, matkailijat kuin paikallisetkin osallistuisivat vastuullisen matkailun kehittämiseen.

Lauran nimi on muutettu.

Raksi koe-nämä-ennen-kuin-kuolet listassa
Kaisa-Reetta Seppänen
-
Kuva: Elli Alasaari

Matkailu aiheuttaa kieltämättä ristiriitaisia tunteita. Välillä nautin siitä, että saan kadota kaupungissa ihmismassaan. Sykkivää kansainvälistä tunnetta ei tähän hätään tarvitse lähteä hakemaan kauempaa kuin kilometrin päästä.

Matkailu avartaa, sanotaan. Kaipaisin tähän hieman lisäselvitystä.

Avartaako mieltäni intensiivinen kokousmatka, jossa vietän enimmäkseen aikaa hotellin konferenssihuoneessa?

Vaiko sittenkin päivän mittainen elämysmatka, jossa ehdin napata tärähtäneen kuvan trendikkäästä maisemasta ja palata kotiin omaan sänkyyn ennen kuin ehdin tajuta, että kävin edes missään.

Ehkä opin eniten reppureissussa, kun kuljen rähjäisenä pitkin samalta tuntuvia kaupunkeja mielessäni vain se, etten saa myöhästyä seuraavasta junasta.

Yhteistä yllä kuvailemillani matkustustyyleillä on se, että niissä hädin tuskin ehtii tajuta olevansa matkalla. Minua on pitkään vaivannut ajatus maiseman kokemuksesta ja sen merkityksellisyydestä. Matkustammeko tiettyyn paikkaan vain todetaksemme, että siinä se kuuluisa näky on, ennekuin riennämme seuraavaa maisemaa katsomaan?

Mitä siitä jää käteen? Kuva instagramissa ja raksi koe-nämä-ennen-kuin-kuolet listassa?

Parasta matkustamisessa on se, kun pääsee jyvälle paikallisesta kulttuurista ja ihmisten tavasta elää ja ajatella. Yleensä tämä vaatii pidemmän visiitin, koti-ikävä itkun, kulttuurishokin ja sopeutumisen.

Onko se matkailu, vaiko toisen ihmisen ja vieraan kulttuurin ymmärtäminen, mikä avartaa ?