Vielä pari vuosikymmentä sitten masennuksesta oli vähän vaarallista puhua ääneen. Jos koulussa tai työpaikalla kertoi hakevansa apua, leimautui äkkiä hulluksi. Nykyään tilanne on toinen ja nuoret tuovat masennuskokemuksia esiin ronskisti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Yksi mielenterveyteen liittyvä asia ei ole muuttunut sitten 1960-luvun, nimittäin masennuskysely (BDI), jonka avulla yritetään saada selville kuinka vakavasta masennuksesta on kyse.
Ammattikorkeakoulussa sosionomiksi opiskeleva 25-vuotias Piia Lind ei osaa enää edes arvioida, kuinka monta kertaa hän on kyselyn täyttänyt. Aina uuden hoitosuhteen alkaessa hän on siihen kuitenkin kiltisti vastannut.