Perusopetuksen oppimisen ja koulunkäynnin tukea uudistetaan, mikä on hyvä asia. Uudistukseen liittyy huolen aiheita neurokirjon oppilaiden kannalta.
Koulunkäynnin tuki ei näy uudistuksessa konkreettisina tukitoimina oppimisen tuen rinnalla. Ryhmäkohtaiset tukitoimet ollaan asettamassa ensisijaisiksi. Huolena on, että kynnys yksilöllisten tukitoimien piiriin pääsemiseksi voi muodostua liian korkeaksi.
Ongelmallista on, jos ryhmäkohtaiset tukimuodot jäävät vain massaratkaisuiksi. Osa oppilaista ei tästä syystä niistä hyödy, mutta he eivät pääse oppilaskohtaisten yksilöllisten tukitoimien piiriin. Myös opetusryhmien kokoa tulisi pienentää.
Neurokirjon lasten tarpeet tulevat yhä heikosti huomioiduksi koulussa, mikä voi johtaa jopa siihen, että lapsi ei pysty menemään kouluun. Vammaisfoorumin kyselyssä 49 prosenttia neurokirjon lasten vanhemmista oli tyytymättömiä lapsen koulussa saamaan tukeen. Se ei ollut riittävää tai sitä ei saanut tilanteissa, joissa lapsi olisi sitä tarvinnut, esimerkiksi välitunneille ja ruokailuihin.
Oppimisen tuessa on paljon kehitettävää, mutta pelkkä oppimisen tuki ei riitä. Tarvitaan laajempaa koulunkäynnin tukea myös oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten siirtymiin, välitunneille kaverisuhteisiin tai ruokailutilanteisiin.
Erityinen huomio tulisi olla myös oppimis- ja kouluympäristöissä. Aistiesteettömyyttä ei ole usein huomioitu. Pienessä tilassa on paljon lapsia, jolloin melu, häly ja aistikuormitus lisääntyvät. Aina ei löydy rauhallista tilaa, johon vetäytyä, jos aistiärsykkeet käyvät liian kuormittaviksi.
Opettajien osaaminen neurokirjokysymyksissä vaihtelee, tarvitaan täydennyskoulutusta. Myös opettajankoulutuksessa tulisi käsitellä neurokirjon teemoja enemmän. Kaikkea ei opettaja voi osata, koska tarpeet ovat usein yksilöllisiä. Kouluille jalkautuvat nepsy-valmentajat, toimintaterapeutit tai oppimis- ja ohjauskeskus Valterista hankittava konsultaatio voivat tuottaa hyviä tuloksia. Myös Autismiliitto tarjoaa konsultaatiota.
Liian moni neurokirjon lapsi sinnittelee koulussa. Päivän kuormitus purkautuu tunneromahduksina usein vasta kotona. Pahimmillaan perheen voimavarat menevät lapsen koulunkäynnin kannattelemiseen. Koulun tulisi olla hyvä paikka kasvaa ja oppia kaikille lapsille.