Lapin Kansa uutisoi (2.9.) Helsingin Suomalaisen Klubin päätöksestä olla hyväksymättä naisjäseniä. Myös muut mediat ovat julkaisseet uutisia Klubin jäsenäänestyksen tuloksesta. Päätös ei ollut yksimielinen. Kaksi kolmasosaa oli naisten jäsenyyden kannalla. Pieni enemmistö torppasi.
Seuraako jäsenkato, jää nähtäväksi. Keskustelua se ainakin on tuottanut.
Suomalaisen Klubin puheenjohtaja jättänyt tehtävänsä, muutama muu eronnut – muun muassa professori, sellotaiteilija Seppo Kimanen. Kaksi syksyn tapahtumaa on jouduttu perumaan äänestystuloksen takia, koska esiintyjät ovat katsoneet päätöksen loukkaavan heidän arvomaailmaa.
Klubin syyskauden ministerilounaiden vieraiden, elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps.) ja puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) arvomaailmaa ei päätös hetkauta.
Somessa ihmetellään naisjärjestöjen tapaa olla hyväksymättä miehiä jäsenikseen. En tiedä muiden naisasiaa ajavien yhdistyksien säännöistä, mutta totta on, että Suomalaisen Naisliiton jäsenyhdistyksiin jäseniksi pääsevät vain naiset.
Naisliiton tarkoitus on toimia puolueisiin sitoutumattomana, eri uskontokunnista ja kaikista yhteiskuntaluokista olevien naisten järjestönä. Naisjärjestöt ja naisasiaa ajaneet yhdistykset on perustettu aikana, jolloin naisten oikeuksia ajoivat vain naiset.
Eiköhän se ole vieläkin maan tapa?