Suomi rantautui 1945 koteihinsa pahasti rampautuneina, isäni mukaan lukien. Takana oli pitkä sota, jolloin nättäytyi ihmisyydestä raadollisuus ja inhimillisyydestä vain huonot puolet.
Nopeasti Suomi alkoi huolehtia myös vähäosaisimmistaan ja heitä oli paljon. Vähäosaisia olivat myös sadat tuhannet metsätyöläiset, jotka olivat raataneet sotakorvausten vuoksi terveytensä ja unohtaneet kaiken, jopa perheen perustamisen. Näille metsien poikamiehille heräsi ja auttamisen halu.
Vuonna 1949 perustettiin luonnonkauniin Palojärven rantaniityille metsätyömieskoti. Vuoteen 2024 asti se sai olla paratiisina ihmisille, joille riitti ruoka, katto päälle ja lämpö. Niitäkään he eivät vaatineet, mutta ihmisyys, lähimmäiset, järjesti tarvittavan.
Pieni uutinen kertoi keväällä 2024, että Palosalmen metsätyömieskoti suljetaan.
Mikä odottaa Muoniota, Enontekiötä, Kolaria, Pelloa ja Ylitorniota, jos suunnitellut terveystoimen alasajot toteutuvat? Esimerkkinä käy Palosalmen tarina.
Meidät sijoitetaan ympäri Lappia. Meille kaikille on tarjolla vain lopetusta. Onko teillä Laphan virkamies ja -naisjohto lupaa näihin toimiin meiltä, jotka näitä palveluja tarvitsemme? Rikotteko perustuslakia tietämättä vai tietoisesti? Laphan aluevaltuutetut, onko teillä lupaa viedä tarvitsemamme vuodeosastot pois?
Ei todellakaan. Luvatta tehdyistä asioista joutui ennen vastuuseen. Ajattelin, kun kuulin Palosalmen kiinnipanosta, että nyt oli Laphalta pohjakosketus, ettei järjettömyyksiä enää tehdä. Väärässä olin, hulluus tulee melkein kotiovelle, Muonioonkin.
Näin ei voi, eikä saa toimia. Tätä ei enää sivuuteta pienellä uutisella paikallislehdessä.