Rasismia ei saa irti perussuomalaisten rasistisista edustajista. Tämä käy ilmi, kun rasistiset kannanotot pitää tunkea myös keskusteluun rasismin tuhoamisesta – keskusteluun, johon ne vähiten kuuluvat.
Perussuomalaisten ensimmäisen kauden kansanedustaja, historioitsija Teemu Keskisarja kohautti puheellaan viime keskiviikkona. Puheenvuoro liittyi käsittelyyn yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja syrjimättömyyden edistämisestä.
Se muistetaan kuitenkin n-sanasta. Sitähän Keskisarja tietysti toivoikin.
Keskisarjan valinta käyttää n-sanaa kesken puheensa oli tietoinen provosointi ja sen myöhempi puolustelu jollakin omalla kekseliäisyydellä kerskailua.
Kuin jälki-istuntoon joutunut lökäpöksyinen kolmosluokan kovis, hän nokka pystyssä ja kädet puuskassa seisoo pelleilynsä takana.
Keskisarja perusteli Iltalehdelle, että kun n-sanan eteen liittää termin ”Pohjolan”, on kyse historian harrastajille tutusta suomalaisesta rodusta eikä sanalla ole kielteistä painolastia.
Lausunto on taattua persuilua: omille kannattajille lesoillaan, muille nostetaan virnistäen keskisormea.
Puhuja tarkoittaa ja kuulijalle jätetään tulkinta. Ei Keskisarjan tarvinnut sanaa puheessaan käyttää, mutta käyttipä kuitenkin, kun mahdollisuus kansanedustajana on.
N-sanan painolastin ja käyttökelpoisuuden nyky-yhteiskunnassa tietää jo siitä, että tämän tekstin lukija ymmärtää tasan tarkkaan ilman kummempaa avaamista, mistä sanasta on kyse. Kaikki tietävät, pikkulapsista lähtien, että sanalla saa kaivatun huomion.
On silkkaa lässytystä vedota siihen, millainen kielenkäyttö on ollut sallittua vielä 70-luvulla ja mitä sanoja on ollut aapisessa.
Joka väittää, ettei osaa kielenkäyttöään muuttaa sivistyneeseen suuntaan runsaassa 50 vuodessa, valehtelee ennen kaikkea itselleen. Ei ihmisen tarvitse esittää tyhmää tässä kontekstissa.
Mitä se sitten kertoo ihmisestä, joka käyttää halventavaa sanaa tiedostaen ongelman? Hän on halventava ihminen.
Keskisarjan viiden minuutin puheen pointtina oli, että hän puolustaa hallitusohjelmaa ja että perussuomalaisten edustajien on somessa turhaan väitetty flirttailevan rasismin kanssa. Tulkinnan voinee kääntää myös niin, että flirttailu on tässä yhteydessä se turha ja lieventävä liikasana.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) riensi tutusti kertomaan, ettei rasistista kielenkäyttöä hyväksytä. Yhtä taatusti Riikka Purra (ps.) otti esiin sanat konteksti ja sensurointi, kun hän antoi Keskisarjan puheelle hyväksyntänsä.
Rasismi on rasismia, vaikka sitä koettaisi kehystää jotenkin monitulkintaiseksi termiksi. Perussuomalaisten hallituskumppanit eivät osaa siitä irtisanoutua niin kauan kuin persuänkeröt saavat touhuta vailla vastuuta. Katsellaan muualle, kun viikari häiriköi hännystelijöidensä höröttäessä.
Ja lopuksi painetaan nappia, jossa rasismille annetaan luottamus. Eteenpäin.
Kirjoittaja on toimittaja.