Me kittiläläiset murtauduimme jälleen otsikoihin, kun viime valtuustokaudella tehtyä valtuustoaloitetta Pallaksen palauttamisesta Kittilälle alettiin käsitellä kunnassa. Julkisuutta vahvisti muoniolaisten reaktio, jota on pakko ihmetellä.
Aloitteen seurauksena Muoniosta kyseenalaistettiin kaikki Kittilän kanssa tehtävä yhteistyö. Esiin nostettiin jopa raattamalaislasten koulunkäynti Muoniossa – josta Kittilä maksaa. Lopulta Muonion kunnanhallitus päätti esittää neuvottelua Kittilän kanssa.
Muoniossa oltiin tyytymättömiä siihen, että asiasta ei neuvoteltu etukäteen heidän kanssa. Kyse ei ole siitä, että ”potut pottuina”-mentaliteetti olisi vaikuttanut marssijärjestykseen, vaan siitä, että valtuustosta on lähtenyt aloite, joka käsitellään hallintosäännön mukaisesti.
Kittilän hallintokulttuuriin ei kuulu, että ennen kuin valtuustoaloitteessa esitetyistä toimenpiteistä olisi edes päätetty, kysyttäisiin ”lupaa” toisen kunnan hallinnosta. Prosessi on täysin demokraattinen, ei kunnallishallinnon tai elinkeinoelämän masinoima.
Mitä miltä kittiläläisvaltuutetun sitten pitäisi olla? Jokainen valtuutettu on valittu oman kunnan asukkaiden äänillä, ja he ovat valitsijoidensa edustajia.
Kittilän ja kittiläläisten etu olisi tietysti vääryyden korjaaminen ja Pallaksen palauttaminen. Vaikka Pallaksen kehityksen tiellä on kansallispuistosääntelyä ja ilmeisen jaakea hotelliyrittäjä, olisi Kittilällä tahtoa ja resursseja kehittää alueen käyttöä. Siihen kunta pystyy markkinointia ja liikennettä tukemalla.
Ihmettelen kuinka suuren reaktion asia sai Muoniossa aikaan. On melko epätodennäköistä, että aloitteen tarkoitus toteutuisi. Tästä Kittilällä on tuore kokemus – 2019 Kolari esitti Kittilän puoleisen Ylläsjärven liittämistä Kolariin. Yksipuolinen kuntajakohakemus ei mennyt valtion tasolla läpi.
Me Kittilässä emme nousseet puihin, kun asiasta uutisoitiin. Teetimme alueen kuntalaisille kyselyn, jonka perusteella vastustimme kuntajakoa ja asia kaatui. Mitään traumaa tämä ei Kolaria kohtaan aiheuttanut. Emme kokeneet tarpeelliseksi kyseenalaistaa Kolari-yhteistyötä tämän seurauksena.
Tunturi-Lapin kunnat ovat kuntarajasta huolimatta samassa tilanteessa – puolustamassa asukkaidensa palveluja ja paikallista itsehallintoa vaikeutuvassa toimintaympäristössä. Hallituksen sote-politiikka ja kausityöstä eläviä kuntia nakertava työllisyyspolitiikka ovat suurimmat uhat alueen kuntalaisille.