Jämsäläislähtöinen Moona Örn, 17, eli peruskouluaikoinaan kahden harrastuksen rytmissä: tanssin ja haitarinsoiton. Hän aloitti kansantanssin alle esikouluikäisenä ja rakastui lajiin nopeasti. Samoihin aikoihin alkoi myös haitarinsoitto musiikkiopistossa.
Tanssi tuntui Örnin mukaan heti omalta. Haitarinsoittoon hän suhtautui ristiriitaisesti, koska soittoinnon mukana tuli myös paineita kehittyä soittajana.
– Olin itselleni aika ankara, koska en kokenut olevani soittajana luonnonlahjakkuus.
Yhdeksännen luokan jälkeen Örn valmistui peruskoulun lisäksi musiikkiopistosta. Muutto tanssialan opintojen perässä Rovaniemelle toi etäisyyttä haitariin, jonka hän toi uuteen kotiinsa puoli vuotta muuton jälkeen, kun hän ymmärsi haluavansa yhä jatkaa haitarinsoittoa.
Haitari palasi osaksi Örnin arkea. Soittamisesta tuli vapauttavaa, kun musiikkiopistossa hänen kokemat esiintymispaineet ja tavoitteellinen harjoittelu eivät enää olleet osa soittamista. Nyt haitari on hänelle ennen kaikkea voimavara ja keino rauhoittua.
– En myöskään halua heittää kymmenen vuoden opintoja hukkaan. Nykyään pääsen soittamaan omaksi ilokseni yksin tai ystävien kanssa.
Suorituskeskeisyys voi stressata
Örn ajattelee, että moni kokee suorituspaineita ja sen mukana tuomaa stressiä nuoresta pitäen esimerkiksi koulun vuoksi. Hänestä elämä tuntuisi tällä hetkellä suorituskeskeiseltä, ellei hänellä olisi haitarin kaltaista harrastusta, jossa hänen ei tarvitse enää kehittyä seuraavalle tasolle.
– Nuorille olisi tärkeää löytää jokin mielekäs harrastus, jossa saa hetkeksi laittaa aivot narikkaan. Se auttaa jaksamaan. Harrastuksen ei tarvitse olla ohjattua toimintaa, vaan se voi olla myös kirjojen lukemista tai kutomista, jota myös itse harrastan.
Tanssikoulutukseen kuuluvien esityspäivien jälkeen Örnin hermosto käy usein ylikierroksilla, jolloin nukahtaminen tuntuu hänestä vaikealta. Silloin rauhoittava hetki haitarin tai kutomisen parissa auttaa häntä palautumaan.
Harrastukset ylläpitävät hyvinvointia
Kittiläläinen Anna Vaarala, 15, harrastaa nuorisoteatteria ja käy pianotunneilla. Harrastuksista on tullut hänelle tärkeä osa arkea ja kasvaneet osaksi hänen identiteettiä.
Kittilässä pitkät välimatkat määrittävät elämää ja Vaaralan ystävien välillä voi olla jopa viidenkymmenen kilometrin etäisyys. Yhteisten harrastuksen ansiosta hän näkee ystäviään viikoittain silloinkin, kun paikoin kiireisen lukioarjen keskellä ystäviä ei välttämättä ehdi nähdä koulussa.
Vaarala ajattelee, että harrastukset tuovat tasapainoa hänen arkeensa.
– Koulu on joskus suorituskeskeistä, ja erityisesti koeviikkojen alla paine kasvaa. Harrastusten avulla saan irrotettua ajatukset hetkeksi opiskelusta ja keskittyä johonkin, josta todella nautin.
Vaarala kokee harrastukset elämänsä kannalta välttämättömiksi, sillä ne tuovat sisältöä arkeen. Hän kertoo, että jos ei harrastaisi teatteria tai soittaisi pianoa, hän korvaisi ne muilla tekemisillä, kuten kelkkailulla tai käsitöillä.
Entä, jos unohdan repliikit?
Koulun lisäksi teatteriharrastus tuo mukanaan Vaaralalle paineita. Keväisin edessä on yleensä nuorisoteatterin uuden näytelmän ensi-ilta, jota seuraa useat esitykset yleisöille. Uuden näytelmän harjoitukset alkavat jo edellisenä syksynä. Stressiä aiheuttaa Vaaralalle etenkin näytelmien repliikkien opettelu. Jos hän unohtaa yleisöesityksen aikana repliikkinsä, hän ajattelee, että koko teatteriryhmän yhteinen tekeminen saattaa kärsiä siitä.
Vaarala ajattelee, että nykyiset harrastukset kuitenkin ennen kaikkea tukevat hänen hyvinvointiaan. Ne esimerkiksi vievät aikaa pois sosiaalisen median selailulta, joka voisi lisääntyä hänen mukaansa nopeasti ilman harrastuksia.
– Harrastukset pitävät minut virkeänä. Arjessa pitää olla viikoittaista puuhaa, ettei puhelimen käyttö lisääntyisi. Olen huomannut aikoina, jolloin olen käyttänyt enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa, että minua on väsyttänyt normaalia enemmän.
Nuoret ja harrastukset
Suomalaiset nuoret harrastavat paljon. Yläkouluikäisistä 82 prosenttia harrastaa jotain. Heistä noin puolilla on yksi harrastus, 25 prosentilla kaksi harrastusta. Noin 15 prosenttia harrastaa kolmea tai useampaa asiaa.
Suosituin toiveharrastus nuorten keskuudessa oli vuonna 2024 kuntosali, jota halusi harrastaa 23 prosenttia kyselyyn osallistuneista.
Tytöistä 87 prosenttia ja pojista 89 prosenttia koki olevansa harrastamisen jälkeen iloinen.
Yläkouluikäisistä tytöistä 15 prosenttia ja pojista 12 prosenttia koki harrastuksestaan stressiä.
Mieleistä harrastusta esti harrastamasta pääosin aikataulut ja välimatka, kustannukset, muut harrastukset ja terveydentila.
Muutin muutama vuosi sitten Helsinkiin ja aloitin suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden opinnot yliopistossa. Tavoitteenani on kehittää taitojani ja kerryttää tietämystä muun muassa toimittajan uraa varten. Vähitellen huomasin ajautuneeni tilanteeseen, jossa lähes kaikki arkinen tekemiseni tuntuu tähtäävän urakehitykseen.
Aiemmin lukeminen oli minulle puhtaasti harrastus, mutta nykyään näen sen ensisijaisesti keinona syventää kirjallisuuden tuntemustani, opintoja ja tulevaisuuden mahdollista kulttuuritoimittajan työtä silmällä pitäen. Myös rakkaasta valokuvausharrastuksesta on vaikea nauttia ilman, että ajattelen sen ennen kaikkea edistävän ammatillista osaamistani, koska haluaisin tulevaisuudessa mahdollisesti toimia myös valokuvatoimittajana. Tuntuu kuin yrittäisin maksimoida mielekkääseen tekemiseen käyttämäni ajan hyödyt.
Suorittamisen taustalla on ajatus siitä, että työelämässä vaatimukset kasvavat alasta riippumatta jatkuvasti. Kun työpaikat vähenevät ja samoja työpaikkoja hakee yhä suurempi joukko ihmisiä, täytyy erottua. Täytyy tietää ja osata enemmän kuin muut tullakseen valituksi.
Paineet ovat kovat, mutta arkea täytyy värittää muukin kuin ura. Siksi olen kuluneen syksyn aikana alkanut harrastamaan juoksua. Juostessani voin hetkeksi unohtaa suorittamisen ja keskittyä vain liikkumisen iloon, ilman kysymystä siitä, miten juokseminen voisi kehittää työelämätaitoja.