Suomen perustuslaki turvaa potilaan asemaa useiden eri pykälien kautta, vaikka sanaa potilas ei suoraan mainita. Pykälä 19 (3 momentti) on keskeinen perustuslaillinen potilasturva.
Julkisen vallan on turvattava jokaiselle mahdollisuus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä edistettävä väestön terveyttä. Pykälässä 22 mainitaan, että valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien on aktiivisesti huolehdittava, että perusoikeudet toteutuvat käytännössä eivätkä vain muodollisesti.
Potilaan näkökulmasta tämä tarkoittaa, että jokaisella on oikeus saada hoitoa, kun hänen terveytensä tai henkensä on vaarassa. Palvelujen saatavuus ei saa riippua pelkästään talousarvion tilasta.
Rahoituksen ja organisaation on oltava sellaisia, että perusoikeudet toteutuvat. Myös perustuslakivaliokunta on toistuvasti korostanut, että henkeä tai terveyttä vaarantavat hoitoviiveet tai palveluvajeet ovat perustuslain vastaisia.
Potilaslain mukaan henkilöllä on oikeus hyvään hoitoon ja kohteluun, oikeus tiedonsaantiin ja itsemääräämiseen sekä kiireelliseen hoitoon asuinpaikasta tai maksukyvystä riippumatta.
Jos Lapin hyvinvointialueen hallitus tai viime kädessä aluevaltuusto tekee päätöksiä, joissa potilaan hoitoon pääsy estyy, henkeä tai terveyttä uhkaavia hoitoviiveitä syntyy tai palvelut keskittyvät niin, että alueelliset erot muodostuvat kohtuuttomiksi – esimerkiksi Ivalon ja MLP vuodeosastojen erikoislääkäri 24/7-päivystyksien lakkauttaminen – tällöin voidaan katsoa, että perustuslain vaatimukset eivät täyty.
Tätä valvoo Valvira, aluehallintovirastot ja perustuslakivaliokunta niiltä osin kuin asia liittyy lainsäädäntöön.