Se oli viimi viikolla, kun yhellä koululla oli lasten juhlat. Meidän koululta sinne pääsi meidän Elli. Hän oli näissä juhlissa ensi kertaa.
Sinne tuli myös naapurin poika, joka käy eri koulua. Elli sanoo, että se on jotenki outo poika. Sillä on aina siistit vaatteet ja on muka viisas. Niin sitten tässäki juhlassa muut kakarat päättivät olla puhumatta sille eikä ottaneet mukaan mihinkään leikkiin. Paitsi yksi tuntematon poika, joka meni sen tykö ja otti sitä kädestä kiinni. Mutta eivät muut, eikä meidän Elli.
Elli vielä sano kun se tuli kotiin, ettei hän olis ikimaailmassa menny yksin puhumaan sen kanssa. Heistä kaikista on mukavampi leikkiä yhessä ilman sitä. Siellä ei ollu ketään aikuisia valvomassa.
Minä näin äitinä olen vähän huolestunu tästä. Kun aina sanotaan, että pitäs kaikkien lopettaa toisten kiusaaminen ja nyt sitten siellä juhlissa tapahtu tämmöstä, joka kuulostaa ihan siltä mitä kiusaamiseksi sanotaan. Että tämmönenki leikeistä ulos jättäminen ja ettei olla näkevinään toista lasta on sitä kiusaamista.
Minä sanon siitä Ellille, etteikö hän yhtään ajatellu miltä hänestä tuntus, jos hänelle ittelleen joskus tehtäs tuolla lailla? Olisko se muka kivaa? Että miksi he semmosta teki?
Ei se osannu sanoa muuta kuin että kun eivät muutkaan kakarat niin miksi hänen olis pitäny? Eikä hän halunnu että häntä sitten torutaan meidän koulussa, jos hän olis ollu jotenki eri lailla kun muut. Ja ettei häntä yhtään haluttanutkaan puhua sille. Kyllä se on outo se poika, että se on sille ihan oikein, ei ollenkaan osaa leikkiä muiden kanssa.
Minua kuitenkin näin äitinä jäi mietityttämään, että olisko tässä juhlassa lasten pitäny käyttäytyä kiltimmin, kun se poika on kyllä aina niin kohtelias, kun sen näkee. Niin onko se sitten sen syy, jos muut eivät siitä tykkää? Ja miten sen kiusaamisen sais loppumaan.
Ehkei niitä kakaroita saa jättää sinne yksikseen ensi vuonna.
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä