Euroopassa heräsi 1960-luvulla keskustelua demokratian lisäämisestä työelämässä. Yritysdemokratiaa vaadittiin erityisesti maissa, joissa ay-liike oli yhtenäinen, kuten Ruotsissa ja Länsi-Saksassa. Rafael Paasion (sd.) hallitus käynnisti 1967 lain valmistelun yritysdemokratiasta.
Työnantajat ja oikeisto vastustivat työntekijöiden ottamista yritysten hallintoon. Kompromissina säädettiin laki yhteistoiminnasta yrityksissä 1978. Se ei turvannut työntekijöille sellaista vaikutusvaltaa, mikä toteutui muissa Pohjoismaissa ja Saksassa. Niissä otettiin työntekijöitä yritysten hallituksiin ja luotiin työpaikoille yhteistoimintaelimiä sekä ammattijärjestöjen asemaa vahvistettiin.
1978 laissa yhteistoimintaneuvottelujen kohteena olivat vielä liiketoimintaa koskevat päätökset, kuten yrityksen tai sen osan lopettaminen tai toimipaikan vaihto. Sen sijaan 2007 ja 2022 voimaan tulleissa yhteistoimintalaeissa liiketoimintapäätökset eivät ole neuvottelujen kohteina. Niiden kohteiksi säädettiin vain päätösten henkilöstövaikutukset, kuten kuka saa potkut.
Suomessa 1970-luvun keskusteluissa työnantajapuoli piti työntekijöiden osallistumista hallintoon haittana tehokkuudelle. Taisi olla päinvastoin. Ruotsissa ja muissa verrokkimaissa työntekijöiden paremmat vaikutusmahdollisuudet, yhteistoiminta yrityksissä ja työpaikoilla ovat edistäneet yritysten tehokkuutta ja tuottavuutta sekä luottamusta ja sopimisen kulttuuria yrityksissä.
Ay-liikkeen vaikutusvalta on ollut merkittävä kolmikantaisessa lainvalmistelussa ja keskitettyjen tulopoliittisten ratkaisujen aikana. Sen aika on ohi. Työrauhalakien muutos heikentää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia heidän työehtojaan ja taloudellisia ja sosiaalisia etujaan koskevissa asioissa.
Hallitus aikoo edelleen mitätöidä yhteistoimintaa yrityksissä yhteistoimintalain muutoksella. Alle 50 työntekijän eli 98 prosentissa yrityksissä ei tarvitsisi enää neuvotella työntekijöiden kanssa eikä antaa heille tietoja yrityksen toiminnasta.
Toisin kuin työntekijäpuoli kuvitteli 1970-luvulla, yhteistoimintalaki ei merkinnyt demokratiakehityksen alkua vaan päätepistettä. Keiden avuttomuudesta ja ymmärryksen puutteesta se kertoo?
Muutokset työrauhalakeihin, yhteistoimintalain soveltamisalan rajaaminen vain suurimpiin yrityksiin ja suunnitellut työsuhdeturvan heikennykset kääntävät historian kelloa yhä enemmän taaksepäin. Elinkeinoelämän johto ja hallitus ovat tuhonneet mahdollisuudet osallistaa työntekijöitä positiivisesti yrityksissä ja työpaikoilla yhdessä työnantajiensa kanssa.