kolumni: Eikö ka­las­tus­la­ki olekaan kai­kil­le sama? Kysymys on nyt ajan­koh­tai­sem­pi kuin koskaan

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 6: Kuk­ko­lan­kos­ki näyt­tää, mitä elävä jo­ki­kult­tuu­ri voi ih­mi­sel­le merkitä – Heik­ki­län tai­tei­li­ja­vel­jek­set ker­to­vat elä­mäs­tä Väy­län­var­rel­la

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Minun sotani ja so­dan­jäl­kei­set rau­han­toi­met

Kirjoittaja muistelee muun muassa sotavuosia. Kuvassa on sodassa tuhoiutunut Rovaniemi heti sodan jälkeen.
Kirjoittaja muistelee muun muassa sotavuosia. Kuvassa on sodassa tuhoiutunut Rovaniemi heti sodan jälkeen.
Kuva: Lapin Kansan arkisto

Elin 1940-luvun alussa kotiperheeni kanssa turvallisesti Nivalan Junnonperällä. Saimme ahkeralla työllä elannon pienestä maatilasta, ja me nuoret kävimme Raudaskylässä oppikoulua, jossa saimme pohjan myöhemmille ammattiopinnoille.

Vuonna 1941 loppui rauha ja alkoi jatkosota yhteistyössä Saksan kanssa. Asevelvollisuuteni alkoi maaliskuussa 1943, jolloin olin täyttänyt 18 vuotta. Alokaskoulutus tapahtui Juupajoella. Komppaniamme sai jalkaväkikoulutusta, aseena kivääri. Minusta tuli myös konepistoolimies sekä myöhemmin komppanian kirjuri.