Sota on ollut viime aikoina elämässämme kaikkialla; uutisissa, somekanavissa ja ihmisten välisissä keskusteluissa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostanut ymmärrettävästi pintaan voimakkaita tunteita. Sota on valtaosalle suomalaisista vieras ja aiemmin varsin kaukaiselta tuntunut asia. Samalla, kun sympatiamme kohdistuvat hätää kärsiviin ihmisiin, on monen mieleen hiipinyt myös pelko oman turvallisuuden puolesta.
Vahvojen tunteiden ristituleen on helppo eksyä.
Voiko elämästä nauttia, vaikka tuhansien ukrainalaisten elämä on muuttunut kuolemanpeloksi ja savuaviksi raunioiksi? Kuuluuko lomasta tai vastaremontoidusta kodista potea huonoa omatuntoa, kun samaan aikaan ihmiset pakenevat sodan keskeltä henkensä kaupalla? Saavatko omat parisuhdeongelmat ahdistaa, vaikka toisaalla ihmisten ongelmat ovat merkittävästi suurempia?
Olin pari viikkoa sitten perheeni kanssa lomalla Norjassa.